Kesän pinkkiys on säilöttävä muistiin

 

Heinäkuu helteineen oli loppujen lopuksi aika ihana, vaikka kuumuus välillä tuskastuttikin. Parasta olivat aamut ja illat, jolloin saattoi liikkua pihamaallakin. Omenapuun runkoa vasten kasvava kärhö Ville de Lyon (yläkuvassa) ilahdutti komealla kukinnallaan, joka alkaa nyt olla jo ohi. Samaa kärhöä on meillä toisella puolen omenatarhaa varjoisammassa paikassa, jossa se kukkii pienemmillä kukilla myöhemmin. 

Ensi kertaa kokeilin kasvattaa miljoonakelloa puutarhamyymälän valmiista taimipotista, ja kohtalaisen hyvin tuo onnistui, vaikka kukkiminen alkoikin aika myöhään. Joku on käynyt syömässä kukkiin tuuletusaukkoja näköjään. 

Pelargoni on  yksi lempikukistani, ja nyt ostin taimimyymälästä ensimmäisen Mårbacka -pelargonini. Valkoreunaiset lehdet vaaleanpunaisten kukkien kanssa ovat niin söpöt, että en voinut vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, että talvetusvaiheessa kuistin tila käy ahtaaksi. Vanhat pelargoninin tykkäävät kasvihuoneen lämmöstä ja sateensuojasta.

Luonnostakin löytyy pinkkejä tai lilahtavia pinkkejä kukkia niityiltä ja rannoilta. Kuvan kukkanen ilostutti rantatiellä. Omalle pihalle on levinnyt viime vuosina puna-ailakki, joka saa vapaasti levitä. Myös valkokukkaista ailakkin näkyy pihan reunoilla. 

Viime vuosina ainakin täällä päin maata on järjestetty kirppisralleja ja vastaavia tapahtumia joka kesä. Oman kunnan kirppisrallissa osa myyntipaikoista oli järjestänyt myös mahdollisuuden tutustua upeisiin puutarhoihin samalla. Yllä oleva kuva ja pari seuraavaa ovat kirppiskierroksen pihoilta. 

Rakkaalta anopilta lahjaksi saamani Flammentanz -könnösruusu ei ole niin pinkki kuin kuvassa näyttää, vaan enneminkin tummanpunainen. Taimi on vasta parin vuoden ikäinen, joten kukkia ei vielä ollut kovin paljon, ja kuivuus söi osansa, vaikka yritinkin kastella ajoittain tuota kaunotarta. 

Kesäneilikka on viime kesän uusi tuttavuus ja pitkän kukinnan vuoksi halusin sitä nytkin. Ja tietysti väri on paras. 

Mitä pinkkiä sinun kesässäsi on ollut?