Näin vuoden päättyessä on yleensä ollut tapana tehdä kuvakooste menneestä vuodesta. Nyt päätin jättää sen tekemisen ja valitsin vuoden varrelta pari ennen julkaisematonta kuvaani, jotka mielestäni kuvaavat osuvasti tätä mennyttä, outoa vuotta 2020.
Yllä oleva kuva on otettu Helvetinjärven kansallispuistosta lokakuussa. Kuvaa ei ole mitenkään muokattu (muuta kuin lisäsin nimeni). Maisema oli jotenkin satumainen, unenomainen. Tämä vuosi on välillä tuntunut epämiellyttävältäkin sadulta tai unelta, josta toivoisi heräävänsä ihan tavalliseen arkeen. Mutta kaikesta ei-niin-kivastakin voi löytää ilonaiheita ja kauneutta, joita ilman ihminen ei vain jaksa elää.
Edellistä syksyä (2019) kesti täällä Lounais-Suomessa sellaiset viisi kuukautta eli pitkälle tämän vuoden puolelle, kun viime talvea ei juuri talvena voinut pitää. Tämä syksykin on ollut aika harmaa sateineen, mutta onneksi oli kaunis ruska, josta saimme nauttia. Lunta täällä ei ole paljoa ollut, eikä ole nytkään. Siksi olemme tarvinneet paljon paljon kynttilöitä, jotta tämä pimeä on jaksettu kahlata läpi. Valo lisääntyy päivä päivältä, ja kevät on ihan lähellä. Sitä kohti...
"Minä olen maailman valo" sanoi Jeesus. Sitä valoa sinullekin tulevana vuonna toivon.
Onnellista uutta vuotta 2021!
Todella kummallinen ja outo vuosi takana, mutta silti emme ole olleet Jumalalta teitämättömissä.
VastaaPoistaSiunattua uutta vuotta, taivaallisen Isän läsnäoloa jokaiseen hetkeen! <3
Kiitos, Piipe! On hienoa tietää, että Jumalalla on kaikki hallinnassa, ja kun luotamme häneen, meillä ei ole mitään hätää tapahtui sitten mitä tahansa.
PoistaTässä vuodessa on ollut paljon valoakin, vaikka se ei ole ollut mitenkään hallitsevaa. Toivottavasti ensi vuodellekin saadaan valoa ja ilon lähteitä.
VastaaPoistaIhanaa uutta vuotta!
Kiitos, Susanna! Valo lisääntyy koko ajan, ja sen myötä ilo uudesta kasvusta. Ehkä myös meissä ihmisissä!
PoistaOnnellista uutta vuotta myös sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Maarit, samoin sinulle!
Poista