Valon kaipuu kauas vie

Jouluaaton ja -päivän vietimme kotona, mutta jo Tapaninpäivän aamuna ihailimme auringonnousua jossain Keski-Euroopan yllä...

Pitkä ja pimeä syksy tuntuu vuosi vuodelta vähemmän sopivan meille, vaikka yleensä olen itse syksystä tykännyt. Jostain syystä valon ja lämmön kaipuu ajaa meidät niin helposti jonnekin sinne, missä niistä voi varmemmin nauttia. Tällä kertaa valitsimme mielikuvituksettomasti tutun Andalusian, mutta alkuun suunnistimme hieman Aurinkorannikolta pohjoiseen eli Jaèniin ja Granadaan, joissa vietimme yhteensä kolme yötä. Olimme käyneet pikaisesti molemmissa kaupungeissa kaksi vuotta sitten vuorotteluvapaalla, mutta halusimme tutustua niihin tarkemmin.

Parhaimman yleiskuvan Jaènista - maailman oliivipääkaupungiksi itsensä nimenneestä - saa kiipeämällä kukkulalle vai pitäiskö sanoa vuorelle, jolla sijaitsee maurilaisaikainen Santa Catalinan linnoitus. Satuimme paikalle juuri sopivana iltana ja pääsimme ilmaiseksi tutustumaan linnoitukseen (pääsyliput normaalisti 13 e/hlö, mikä on espanjalaisittain aika korkea pääsylippuhinta). Hieman utuinen ilta-aurinko kruunasi historiallisen elämyksen, johon kuuluu myös samalla kukkulalla sijaitseva valtavankokoinen risti.

Olisimme viettäneet enemmänkin aikaa Jaènissa, mutta kaupunkikierroksella vastaan löi se Andalusian kaupungeille tyypillinen juttu: ei parkkipaikan parkkipaikkaa missään vapaana. Turistien ja varmasti paikallistenkin harmiksi raitiovaunuliikenne oli paikallisen kiistan vuoksi lakkautettu jo monta vuotta sitten ja tyhjät raiteet vain halkoivat kaupunkia.  Emme löytäneet edes parkkitaloa, joten lopulta suunnistimme kohti Granadaa. Siellä olimme valinneet hotellimme niin, että pääsimme helposti kävellen tutustumaan kaupunkiin. Askelmittarini nakutti parhaillaan yli 20 000 askelta päivässä, joten hieman tuli joulusuklaiden kaloreita pudotettua. Tosin cafe con lechet ja muutamat leivonnaiset ehkä hidastivat tuota jaloa tavoitetta.

Matkoilla kannattaa joskus poiketa valtaväyliltä ja voi löytää upeita paikkoja. Tämä tekojärvi sijaitsee hieman Granadan kaupungin pohjoispuolella pienen tien varressa. Sierra Nevadan vuoriston lumihuiput näkyvät järven toisella rannalla jossain Granadan takana.

Sekä Jaèn että Granada sijaitsevat vuoristoisella alueella sen verran Aurinkorannikolta pohjoiseen, että niissä molemmissa voi talviaikaan lämpötila mennä pakkaselle. Nytkin yhtenä aamuna mittari näytti -3 astetta, kun samaan aikaan Suomen Turussa oli 0 astetta. Iltapäivällä tilanne olikin sitten jo aivan eri. Turun lämpötila ei tainnut tuosta nollasta juuri nousta, mutta meillä oli liki 20 plussaa.

Granadassa ihailimme Alhambran palatsia ensin San Nicolàksen näköalapaikalta ja myöhemmin iltavalaistuksessa palatsialueelta. Sattuneista syistä emme tällä(kään) kertaa päässeet sisälle varsinaiseen palatsiin, mutta muuten nautimme vanhassakaupungissa kuljeskelusta ja muutamasta muusta historiallisesta kohteesta.

El Banjuelo (arabialainen kylpylä) ja Palacio Dar-al-Horro (sulttaanitar Aixan residenssi) ovat viehättäviä, restauroituja rakennuksia koristeellisine pylväineen ja kaariholveineen.

Granadassa olisi myös saanut aikaa kulumaan useampiakin päiviä, mutta viikon loma ei kaikkeen riitä. Kerran elämässä -kohteisiin kuuluisi myös härkätaistelun seuraaminen, mutta talvikaudella kaikki areenat ovat kiinni. Granadan härkätaisteluareenan yhteydessä on kuitenkin talvisinkin auki oleva ravintola, jossa söimme hyvän illallisen. Kaupungista poislähtiessämme ajoimme vielä pienen matkaa Sierra Nevadan vuoristotietä, mistä avautuivat huimat maisemat noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta.

Reissumme loppuosasta jatkan tarinointia joku toinen päivä. 

Hyvää uuden vuoden jatkoa!