Valo voittaa

Joulukadut täyttyvät iloisista, kiiruhtavista ja iloisesti kiiruhtavista ihmisistä. Kaupasta toiseen rynniessä ei ehkä ehdi pysähtyä katselemaan ja ihailemaan pimeyttä halkovia valoja, mutta on niitäkin, jotka ymmärtävät nauttia kaikesta kauniista ympärillään. Vuosi vuodelta olen vähitellen oppinut nauttimaan hetkistä ja tarkoituksella hidastamaan tahtia. Ja nyt, kun jouluaattoon on vielä kolme yötä, tuntuu, että joulu on jo tässä ja nyt. Ihana rauha ja hiljaisuus. Mies lukee nojatuolissa isänpäivälahjakirjaansa, nauraa välillä itsekseen. Rankka työvuosi on takana, nyt on loma. Lasten halaukset koulun pihalla ja luokassa vielä lämpimänä muistona tehdystä työstä. Joulukakun tuoksu täyttää talon, valot tuikkivat pimeää poistaen. Leipoessani kuuntelin joululauluja eri kielillä, nyt nautin hiljaisuudesta. Takkatuli on hiipunut, yö hiipii lähemmäksi. Odotan aamua ilman kellonsoittoa. Ehkä aamulla taivaanranta punertaa kuin itsenäisyyspäivän aamuna. Lumisateenkin jälkeen valo voittaa.