Viime viikkoina tontiltamme on kaatunut useita puita. Kaksikymmentä vuotta olemme tässä asuneet, ja melkein joka vuosi kaataneet monta puuta omalta tontilta. Silti tuntuu, että metsä ihan väkisin yrittää vallata koko tontin. Miten puut voivatkin kasvaa niin nopeasti, ettei niitä ehdi edes takassa polttaa?!
Pari viikkoa sitten tietokoneeni myös niin sanotusti kaatui. Käynnistyi kyllä, mutta mitään sillä ei enää voinut tehdä. Juuri tietotekniikan insinööriksi valmistunut kuopuksemme ehti hakemaan koneeni huoltoon vasta tällä viikolla, joten tässä nyt vain odotellaan. Ehkä koneesta on jotain vielä pelastettavissa, toivottavasti ainakin valokuvat. Jokunen tuhat niitä varmaan on...
Muuten kesä on mennyt vauhdikkaasti sisältäen sopivasti työtä ja lepoa. Pieniä matkoja kotimaassa, sukulaisten tapaamista, ja aivan ihana taideleiri. Ja puutarhasuunnittelua sekä -töitä näin loman loppupuolella. Harmi, kun en nyt voi laittaa kuvia mistään, kun kirjoittelen tätä mieheni koneelta. Mutta nautitaan elokuun aurinkoisista päivistä ja lempeistä illoista!
On harmi jos kuvat katoavat!
VastaaPoistaKuopus ilmoitti saaneensa ne pelastettua, ihanaa!
PoistaVoi harmin harmi!!! Näiden tietokoneiden kanssa on joskus kenkkua. Yritän aina välillä siirtää kuvia turvaan ulkoiselle kovalevylle, jotta edes jonnekin jäisi taltiointia, jos kone kaatuu.
VastaaPoistaToivotaan, että saat vielä kuvat pelastetuksi.
Kaikesta huolimatta levollista pyhäpäivää ja alkavaa viikkoa. Minullakin alkaa pitkän tauon jälkeen työt ja nyt ihan uudessa työpaikassa. Otin vuoden virkavapaata nykyisestä työstä ja siirryn Äänekosken puolelle, pieneen kyläkouluun eskariopeksi. Jännittävää.
Vuosi sitten suunnilleen olin siirtänyt kuvat ulkoiselle kovalevylle, ja nämä viimeisenkin vuoden kuvat nyt siis saatiin pelastettua.
PoistaHienoa, että uskalsit kokeilla jotain uutta työsarallasi. Onnea matkaan!
Ihanaa, että saitte muistot talteen! On tuo elektroniikka niin herkkää ja rikkoutuvaista.
VastaaPoista