Voihan pioni!

Taas se meni avaamaan kukkansa juuri silloin, kun olen poissa! Ei pitäisi lähteä kolmeksi päiväksi leireilemään eikä muuallekaan. Joka vuosi päätän, että ensi vuonna olen paikalla koko ajan tiukoista nuppusista täyteen kukkaan asti, mutta eihän se onnistu, kun on sentään muutakin elämää kuin puutarhaelämä. Vaikka kyllä näin kesällä voisi olla melkein pelkästään puutarhaelämää.

No, onneksi löytyi edes yksi eivieläavautunut nuppu. Ja muut näyttivät tänään tältä:

Tämä pionipensas on siitä ihana, että se aloitti kukintansa aika pian sen jälkeen, kun siirsin sen nykyiselle, entistä valoisammalle paikalle. Taisi olla jo siirtoa seuraavana kesänä. Jätin kuitenkin vanhalle paikalle yhden puskan, jonka sitten muutama vuosi sitten siirsin tämän viereen, mutta eipä se olekaan yhtä kiitollinen siirrosta; ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Tutkimattomia ovat kasvien ajatukset ja varsinkin pionien.

Juhannusruusukaan ei tänä vuonna ollut nimensä veroinen, vaan aloitti kukintansa vasta juhlan jälkeen. Pääasia että kukkii, koska on se niin kaunis sen hetken, kun kukkii. Ja sen hetken jälkeen ruma kuin risukasa. Siksi se saa meillä kasvaa pihan laidalla puiden takana, josta sitten haen vain oksia maljakkoon.

Ihana kesä jatkukoon! Joka päivä jotain uutta kukassa tai ainakin porkkananvarret venyneet taas jonkun millin. Ja kirsikkatomaatti tehnyt sata uutta lehteä mutta vain vasta muutaman tomaattivauvan, jotka nekin tietenkin vielä ihan vihreitä. Pitänee huomenna kaivaa pullasuti esiin ja lähteä avustamaan sadon saantia.

Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle!