Hitunen siitä, mitä näen, kuulen, koen tällä matkallani maan päällä. Ehkä joskus myös hitunen taivasta.
Hitunen
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Mansikkaista
Missi meni miehineen mansikkamyyjälle. Mittaili mansikoita miettien montako maistaisi.
Myyjä-mummo missiä mittaili:
- Mitteepä mietittä?
- Minäkö? Mansikoita, missi mutisi.
- Muhkeita mansikoita, myyjä maiskutteli. Montako mitallista?
- Mmm, mietitäänpä. Muutama. Minulle, miehelle, marakatille.
- Marakatille? mummomyyjä mutristi maiskuttajaansa.
- Muhkeita mansikoita marakatille, missi meinasi malttamattomana. Mies mietti, mennäkö muualle, muttei muistanut muita myyjiä.
- Mitataan muutama merkillisen muhkea marakatille, mummo maalaili mitaten mansikoita maltilla. Mies maanitteli missiä muihin maisemiin, mutta missi muisti: mummolle mansikat maksettava.
- Mitä maksaa mansikat?
- Maltaita, mansikkamummo mahtaili.
- Meillei maltaita, mutta markkoja mukana, missi mainitsi muka mitättömästi.
- Markkoja? mansikkamummo melkein metrin maasta mukkelehti. -Mummon markkoja, minulleko?
- Maksa markat, minä maistan mansikoita, mies missiä muksautti masuun. -Mennään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mielettömän mainota!
VastaaPoistaIhana tarina! Kyllä sai hymyn nousemaan huulille.
Onnellista alkanutta viikkoa! Täällä paistaa tällä hetkellä aurinko.