Aurinkoista

Vihdoinkin vähän auringonpaistetta koleuden ja sateiden sijaan!

Koulun kevätkiireet unohtuvat varsin tehokkaasti pihapuuhissa.

Kyllä ruumiillinen rasitus vaan on tarpeen,

jotta jaksaa kaiken ajatustyön ja joskus hieman haastavat oppilaat. 

Pihatöiden lisäksi ruumiin rasitusta ovat viime aikoina tarjonneet juoksulenkit.

Puolisentoista kuukautta sitten päätin kokeilla vuosien tauon jälkeen juoksemista,

jonka olin aiemmin lopettanut polven reistailujen takia.

Ja kummasti juoksu alkoi sujua - jopa sen verran lupaavasti,

että tänään osallistuin elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan

juoksijan roolissa vapaaehtoisesti.

(Kouluaikojen pakkokisoja ei tähän lasketa!)

Juoksureitti kulki näin kauniissa maisemissa välillä mutkitellen talojen välistä.

Matkaa oli vain seitsemän kilometriä, mutta vasta-alkajalle se oli riittävästi,

kun tavoite oli mennä koko reitti juoksemalla eikä kävellen.

Ja loppukiristäni huolimatta vielä maaliin tullessa tunsin, 

että olisin voinut juosta muutaman kilometrin lisääkin.

Juoksu oli mielestäni helppoa, koska niin moni muukin juoksi. 

Yksin juokseminen on tylsää useimmiten,

ja silloin on helppo luovuttaa ja kävellä välillä. 

Ja päivän päätteeksi oli oikein virkistävää heittää talviturkki näihin vesiin.

 Kesä alkakoon!