Hitunen

Hitunen

torstai 7. marraskuuta 2013

Valoa

Sateen harmaa seinä puhkesi eilen ja aurinko pääsi hetkeksi lämmittämään viluisia värjöttelijöitä. Vartin vilu korjaantuisi vaatteita lisäämällä, mutta jotenkin sitä haluaa vielä viivyttää talvivarusteiden käyttöönottoa. Toppakausi on tunnetusti pitkä.


Sisällä vaaleassa talossa on hämärää. Kynttilöiden tuike valaisee marraskuista iltaa. Kynttilätalo muistuttaa nuoremman veljen perheen lokakuisesta vierailusta. Nyt on hiljaista. Sukkapuikkojen kilkettä välillä. Tietokoneen näppäimistön rahinaa.


Lipaston päällä muisto ystävistä, jotka kaukana Euroopan sydämessä. Eilinen muisto Esikoisestakin lämmittää. Laittoi viestin ja kysyi, voiko paistinpannussa paistaa perunarieskaa tai olisiko jotain muuta suomalaista tarjottavaa opiskelijakavereille.

Sydän keittiön ikkunalla tuo mieleen kaikki entiset oppilaani ja erityisesti hänet, jolta tämän sydämen sain. Toivon poluilleen paljon maaliin menneitä kiekkoja, vaikka unelma NHL:stä ei koskaan toteutuisikaan.


Tämänkin päivän muistot talletan sisimpäni rasiaan. Lasten iloa osaamisesta, työkavereiden huojentunutta oloa vaikean palaverin jälkeen. Ja se oppilas, joka eniten aiheutti huolta. Siunaan polkujansa ja odotan seesteisempää päivää yhteisymmärryksessä.



4 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle näistä valonpilkahduksista!

    Aurinko kutittaa nenää ja tuikkii läpi ikkunan niin, että ihan häikäisee:)
    Vien tyttösen karateen ja teen tepastelulenkin Aurajoen rantamilla!

    Minäkin talletan sydämen sisimpään sopukkaan kiitoksen oppijoista, niistä, joita olen kantanut lukuisin rukouksin Isän eteen. Sain lahjaksi ihanan viikon. Pienen pojan silmistä tuikahteli päivän päätteeksi ilo. Oli jaksanut tsempata kokonaisen viikon ja seurantavihkosen sivu pullotti hymynaamoja:)
    Halaus sinulle ! Nähdäänhän pian.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa mukava nähdä - viimekertaisesta jäi niin hyvä mieli. Siunausta viikonloppuusi!

      Poista
  2. Mieleni minunkin tekisi polttaa kynttilöitä! Mutta kun olen iäksi aiheuttanut miehelle kynttiläallergian, niin se ei onnistu. Noin 30 vuotta sitten vietimme romantillisen illan kynttilänvalossa opiskelijakämpässäni Turun Ylioppilaskylässä. Aamulla kun heräsimme, sierainten ympärillä oli mustat rinkulat. No kyllähän se yksi sydän oli ollut vähän levoton illalla, ei tainnut olla Havin. Nyt miehellä happi loppuu ja ilma on täynnänsä nanopartikkeleita kun vain mainitsenkin kynttilät.

    VastaaPoista
  3. Voi harmi, kynttilät kun ovat niin ihania. Onhan noita led-kynttilöitä sun muita vastaavia, joilla saa edes jollain lailla korvaavan tunnelman, mutta eivät ne aitoja vastaa tietenkään. Mukavaa marraskuista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista