Pyhäillan rauhaa

Leuto tuuli vaahterassa soittaa

illan varjot valon hiljaa voittaa

pihamaalla syksyä mä kuuntelen

taas tunnen: olen onnellinen

Viimeöisen sateen jäljet vielä

kimaltavat poimulehden päällä

En anna synkkyydelle valtaa

kun ilon pisaroita mieli kantaa

Lokakuussa aina hiipii kaipuu

 ja illan viiletessä yhä hehkuu

 tuo sini taivaan sekä orvokin 

vaikk´ lähteneet jo on linnutkin

Pihamaata katsellessa palaan lapsuuskesiin

kun pulahdettiin kilpaa Kivijärven vesiin

Ja illan tullen lehmät laitumilta haettiin

ja maitotonkat vaahtoisella täytettiin

Kuin kissanpäiviä me silloin vietettiin

ja heinätöissäkin me leikittiin

huolettoman hupaisesti kului päivät

suruttomat muistot niistä jäivät

Ja nyt on soittamatta myöskin tuuli

se vaeltajan suusta kuiskeen kuuli:

näin sydämestäni mä tänään kiitän siitä

mitä Isä annoit, ei sanat muuhun riitä.