Tervetuloa lokakuu lempeä, joskus jopa hempeä. Yöpakkasen taika, kynttilöiden aika. - Ja tänään huomasin taas ensimmäisen kukan, joka tällä kertaa koristi kesäkuussa kylvämääni tuoksuherneen tainta. Pitkä lämmin kesä ei saanut sitä kukkimaan, mutta lokakuu! Kasvupaikka omenapuun juurella ei ollut ehkä paras mahdollinen valinta jo jonkinlaisena viherpeukalona itseään pitävältä puutarhanhaltijalta. Luonto onneksi osaa yllättää.
Siinä se on pieni nuppunen juuri avautumassa hennoksi kukaksi. Ja oikeastaan kaksi tai kolme nuppua. Lokakuun ihme. Kiitos siitä.
Ehkä ensi vuonna tyydyn valmiisiin taimiin tai sitten kokeilen jotain vielä eksoottisempaa. Tai aloitan taimikasvatuksen sisällä puolen vuoden päästä. Mutta nyt ihailen vielä myös syksyn koleutta uhmaavia herkkiä malvoja, lyhtykoisojen hehkua ja tätä pientä hentoa tuoksuhernettä.
Ehkä ei pitäisi luovuttaa liian aikaisin. Minä en ole enää kastellut ulkokukkia (kun pakkanen kuitenkin vie ne ihan justiinsa). Mutta ne uhmaavat pakkasta ja kuivuutta ja jatkavat kukoistusta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mietin juuri, pitäisikö niiden hoitoa sittenkin vielä jatkaa, kun ne ovat niin kauniita, vai tyhjentää ruukut ennen kuin ne jäätyvät umpeen tai tulee niin huonot ilmat, ettei viitsisi ulkona enää hääräillä.
VastaaPoistaNiinpä, luonto on välillä aika oikukas ja kasvit elävät omaa elämäänsä välittämättä meidän ihmisten yrityksistä sekaantua niiden kasvuun! Nyt on onneksi taas luvassa lämmintä ja mukavaa ulkonahääräilysäätä ainakin viikonlopuksi, joten eikun pihalle heti aamulla!
VastaaPoista