Kuuta ja aurinkoa

Kuunpimennys oli ja meni, näin sen, mutta jäi kuvaamatta. Kuutamo on muuten ollut viime viikolla upea, joten kuvasin yhtenä aamuyönä ikkunan läpi tämän näkymän puutarhaamme. Onneksi täällä lounaiskolkassakin on näin hyväluminen talvi, joka innostaa kuvaamaan. Pakkasta on välillä minun makuuni vähän liikaa, joten tämänaamuiset kuvatkin olen räpsinyt ikkunan takaa.

Ikkunan takana maisema on satumaisen kaunis, ja mieli tekee lähteä pihalle. Kerään hetken vielä rohkeutta ja lähden näyttämään naamaani tuolle parinkymmenen asteen pakkaselle. 

Hyvää sunnuntaipäivää sinulle!

Hankien hohteessa

Vaikka nautinkin ajoittaisista pyrähdyksistä lämpimämmille seuduille, kotimaan talvikin saa minut ihastelemaan luonnon kauneutta. Nyt täällä lounaisrannikolla on myös kunnon talvi ja hanget suorastaan hohtavaiset ja ihan kunnollisen korkuiset. Parin vuoden tauon jälkeen kaivoin suksetkin esille ja samoin luistimet sekä hoitolapsen kanssa pulkan. Miten toista on nyt nautiskella talvisista ulkoiluista kuin silloin seitsemänkymmentäluvulla kouluaikoina kovilla pakkasilla vääränlaisilla välineillä, jolloin lähes kaikesta talviliikunnasta jäi pakkopullan maku suuhun. Tosin myönteisenä muistan ne hetket, kun sisarusten kanssa koulumatkalla pyryn jälkeen hyppelimme tienvieren ojiin, ja sitten nitkuttelimme itseämme irti vyötärönkorkuisista kinoksista.

Mikä on sinun lempilajisi näin talvella? Vai vedätkö viltin niskaan ja uppoudut lumen sijasta hyvään kirjaan sohvan nurkassa? Pienen flunssan kourissa tuo vilttikirjavaihtoehto tuntuu nyt paremmalta kuin ulos pakkaseen nenänsä pistäminen, mutta muuten varsinkin aurinkoisina päivinä on ihana suunnata ulos jäälle tai hangille. Tai ihan vain reippaalle kävelylle, johon työmatkani varrella välillä "sorrun" esimerkiksi näiden maisemien takia: 

Luonnonjäille en tosin itse vielä menisi, sillä lumen alla oleva jää ei kovin paksuksi ole tainnut ehtiä. Onneksi työmatkan varrella on parikin luistelukenttää liitelytarpeen tyydyttämiseksi.

Touhukasta tammikuun jatkoa sinulle!

Vuorilta rannikolle

Matka Granadasta Välimerelle kulkee hienojen vuoristomaisemien halki. Matka taittuu pääteitä suhtkoht´vauhdikkaasti. Seuraava tutustumiskohteemme, jossa emme ennen ollet yöpyneet, oli Motrilin kaupunki Costa Tropicalin rannikkoalueella. Kaupunki vaikutti aika tyypilliseltä sokkeloiselta andalusialaiskaupungilta. Hotellimme oli lähellä rantaa, ja niinpä teimme kävelylenkin tuulisella rannalla nautiskellen vaihteeksi merinäkymistä.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin Málagan suuntaan. Pakko oli välillä pysähtyä kuvaamaan näitä maisemia...

Lomamme kolme viimeistä yötä vietimme Fuengirolassa, tuossa suomalaisia vilisevässä rantakaupungissa. Yllätykseksemme löysimme "Fugesta" paljon uutta ja mielenkiintoista nähtävää. Kaupunki oli tosissaan panostanut jouluvalaistukseen ja keskusaukiolla kaupungintalon edessä komeili iltaisin musiikin tahdissa väriä vaihtava jättikokoinen joulupallo.

Fuengirolasta pääsee erittäin kätevästi junalla Màlagaan, jonne lippu maksaa yhteen suuntaan kolmisen euroa. Eipä siis huolta parkkipaikan hakemisesta, kun junalla pääsee aivan kapungin keskustaan. Vietimme vuoden viimeisen päivän mainion auto- ja muotimuseon näyttelyyn sekä Gibralfaron 1300 -luvulta peräisin olevaan linnoitukseen tutustuen. Jo nousu linnoitusvuorelle on kaiken vaivan arvoinen, vaikka bussillakin ylös pääsisi.

Uudenvuodenpäivänä ajoimme Mijakseen ja kiipesimme kaupungin yläpuolella olevaan rinteseen, jossa on useita opastettuja vaellusreittejä. Päätimme aloittaa vuoden kevyesti lyhimmällä reitillä, Ruta Canjada de Gertrudis. Parinkymmenen asteen lämpötilassa erittäin kivikkoisen rinteen kiipeäminen sai kyllä hien otsalle, vaikka emme kiirettä pitäneetkään. Reitin kulkemiseen meni alle kolme tuntia.

Niin vierähti viikko taas kauniissa Andalusiassa. Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan ihastuvani tähän rannikkoseutuun. Mutta silloin en tiennyt vielä, miten upeita vuoria rannikon tuntumassa on ja miten hienot näköalat sieltä avautuvat. Enkä ollut koskaan kiivennyt yhdellekään vuorelle. Parasta Andalusiassa ja Aurinkorannikolla ovat mielestäni juuri nuo vuoret, vaikka rannoillakin on kiva kävellä ja juosta, mutta rannoilla löhöily ei ole meidän juttumme. Ehkä taas joskus palaamme näihin maisemiin.