Hitunen

Hitunen

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Paahteiset päivät Pulassa



Juuri, kun täällä Lounais-Suomessa kesän helteet kääntyivät hetkellisesti sateeksi, liitelimme Pohjois-Kroatian lämpöön Istrian niemimaalle. Pulan kaupunki vastaanotti meidät helteestä hehkuvana, mutta onneksi viikkoon mahtui hieman viileämpiäkin tuulia, vähän ukkosta ja raikastavaa sadetta. Vuokra-autolla seilasimme ympäri niemimaata ja parin päivän reissulla Plitvicen kansallispuistoon kävimme myös Krkn saarella. Kroatian luonnon kauneuteen ihastuimme jo edellisellä reissullamme muutama vuosi sitten, jolloin majailimme Splitin eteläpuolella ja liikuimme moottoripyörillä aina Dubrovnikiin asti. Luonnon lisäksi Kroatiassa ihastuttavat värikkäät rakennukset, hyvä ruoka, tuoreet hedelmät, ystävälliset ihmiset...


Pula on noin 60 000 asukkaan (esikaupunkialueineen noin 90 000) historiaa huokuva kaupunki Adrianmeren rannalla. Kaupunki itsessään ei ole suurin suuri, joten viikon loman aikana ehtii hyvin kierrellä myös muualla. Suosituimpiin nähtävyyksiin kuuluu Rooman vallan aikainen amfiteatteri, jota nykyisin käytetään konserttien pitopaikkana.




Kaupunkilomissa mielestäni parasta ovat yllättäen eteen tulevat "nähtävyydet" eli esimerkiksi katusoittajat, tanssijat, teatteriryhmät ja muut luovat esiintyjät. Näitä mahtui viikkoomme useita, ja lisäksi jalkapallon MM-kisojen karsintaottelut toivat vipinää kaupunkiin. Kroatian joukkueen peliä Venäjää vastaan seurasimme paikallisessa ravintolassa samalla ruokaillen. Pelin ratkettua Kroatian voittoon hulabaloo kaupungilla oli melkoinen.




Pulassa on viehättävä torialue kauppahalleineen, josta saa tuoreiden hedelmien ja marjojen lisäksi laventelituotteita, oliviiöljyä, hunajaa ja monelaista muuta herkkua. Kirsikat olivat makeita ja suuria...




Adrianmeren vesi oli ihanan lämmintä, ja kävimme uimassa useita kertoja, vaikka emme jaksaneetkaan rannalla löhöillä. Kroatian rannat ovat pientä kiveä, eikä hiekkarantoja taida olla juuri missään. Veteen meneminen helpottuu uimatossut jalassa, sillä pohja on kivikkoinen ja merisiilejä ym. piikikkäitä otuksia on siellä täällä. Eräällä rannalla oli puuhun kiinnitetty pieni kirjastokoppi...




Kaiken kiertelyn lomassa on pysähdyttävä välillä herkuttelemaan, ja herkkujahan tässä maassa riittää. Yllättävän paljon löytyi myös gluteenitonta, jopa pizzaa.




Ja kukkaloistoa ei puutarhan ystävä voi olla missään ihailematta! 






lauantai 23. kesäkuuta 2018

Oi, ihana Örö!


Kesän näyttäessä parhaita puoliaan teimme kahdeksan hengen ystäväporukalla kokopäiväretken Kemiönsaaren Kasnäsistä Örön linnakesaarelle. Lähtiessä meri oli liki peilityyni ja koko päivän oli lähes pilvetön taivas. Kolmen vartin laivamatka pienehköllä yhteysaluksella (kuvassa juuri tulossa rantaan) halki kauniin saariston oli jo upea elämys, saatikka sitten itse saari kallioineen, hiekkarantoineen, tykkeineen ja historiallisine tarinoineen, joita kuulimme opastetulla kierroksella. Saari on avoinna yleisölle nyt  vasta neljättä kesää.



Örön linnake on perustettu laidunmaana toimineelle saarelle reilut sata vuotta sitten, joten aluksi sinne oli rakennettava tiet. Varusmiehet rakensivat kuutisen kilometriä mukulakivettyä tietä, ja marsseilla saaren halki tiet tulivat tuttuakin tutummiksi. Siksi tiet saivat tällaisia nimiä...


Saaren länsirannalla on upeaa hiekkarantaa, johon nyt oli luonnon suojelemiseksi kuivana kautena laitettu kulkua rajaamaan narua, joten ihan vesirajaan asti ei päästy. Rannalla kasvoi mm. merikaalia, joka on kuulemma ihan syötävä kasvi.




Oppaan johdolla pääsimme katsomaan myös tykkejä ja niiden toimintatekniikkaa lähempää. Tykkibunkkerin katolta aukeni tällainen näkymä kaukana horisontissa 13 km:n päässä sijaitsevaa Bengskärin majakkaa kohti.



Opaskierroksen jälkeen oli aika nauttia eväistä ja leppoisasta tunnelmasta rantakallioilla. Satamassa on kahvila, ja saarella on myös ravintola ja pari hotellia tai majoituspaikkaa.




Saaren luontoa olisi voinut ihastella vaikka kuinka kauan. Aloimmekin suunnitella toista reissua, jolloin yöpyisimme saarella...




Tänne varmaan vielä palaamme!



maanantai 18. kesäkuuta 2018

Juhlasta juhlaan


Alkukesämme on ollut täynnä juhlia. Kolmena peräkkäisenä viikonloppuna on juhlittu niin lakkiaisia, valmistujaisia kuin hääpäiviäkin. Ihana seurata nuorten ja säteilevien onnea ja olla jakamassa heidän juhlapäiväänsä.


Ylioppilaaksi loistavin paperein kirjoittanut veljentyttö ja kondiittoriksi huippuarvosanoin valmistunut siskontyttö pitivät suvulle yhteiset juhlat. Kakut olivat tietenkin kondiittorin taidonnäytteitä ja maistuivat aivan yhtä hurmaavilta, miltä näyttivät. 


Juhlissa parasta on kuitenkin aina ihmisten tapaaminen. Sellaisten erityisesti, joita näkee ihan liian harvoin, mutta joiden kanssa juttu luistaa helposti ja vaivattomasti. Hauska on myös tavata erikoisempia juhlavieraita kuten tätä tummahkoa, harvoin paikallaan pysyvää leidiä tuossa alla...


Juhlimisen ohessa saimme viettää ihanan viikonlopun näissä keskisuomalaisissa järvimaisemissa. Kyllä Suomen luonto on kesällä aivan vertaansa vailla kauneudessaan ja puhtaudessaan!


Aurinkoista juhannusviikkoa sinulle!