Väriterapiaa

Seison liikkumatta

hengitän syvään

syksyn värejä

ja hiljaisuutta

Ilotulituksen keskellä

ei uskoisi

että luonto

tekee kuolemaa

Ja kuitenkin

elämä jatkuu

Siinä on 

toivo

Ohi on

Yksi elämänvaihe on taas ohi - nimittäin tämän kesän uintikausi. Kylämme rantasaunalla uitiin ja saunottiin tänään kauden viimeisen kerran. Tavataan taas seitsemän kuukauden kuluttua. Hienoa, että kuntamme edelleen tarjoaa tällaisen ilmaisen virkistyspaikan meren äärellä. Keskikesällä sauna on auki viisi päivää viikossa, näin syksyllä ja alkukesästä vain viikonloppuisin.

Vaahterat ovat jo saaneet monin paikoin kauniin syysvärin. Lapsuusmaisemissani ei ollut vaahteroita eikä liioin omenapuita, joihin molempiin ihastuin tällä lounaissuomalaisella pihalla. Omenapuut ovat kauneimmillaan keväällä kukkiessaan ja vaahterat näin syksyn väriloiston aikaan.

Kesäkukkien jo kuihduttua mieltä ilahduttavat ihanat pallokrysanteemit ja muut syyskukkijat. Ne piristävät sateisenkin päivän.

Huomenna jälleen uusi työviikko alkamassa - mitä se tuo tullessaan ja mihin tie taas vie, sen näkee viikon päästä. Nautin työstäni erityisluokanopettajana, vaikka riittämättömyyden tunne on aika tavallista. Aika ja resurssit ja taidot eivät vain millään riitä kaikkeen, mihin haluaisi ja ehkä pitäisikin. Täytyy vain hyväksyä se, mitä on ja mihin pystyy ja ehtii, ja antaa muun olla. Teen parhaani ja se riittää. 

Iloa sinun viikkoosi!

Ajatusten virtaa

Syyskuiset aamut, usvaiset pellot ja jokinotkot, hiljainen kylätie. Voi, miten kiitollinen olen aamujen kauneudesta! Vaikka aamu aamulta on kylmempää, en anna sen lannistaa. Tiedän, että kylmän jälkeen tulee aina lämmin, kun vain jaksaa tarpeeksi kauan odottaa.

Vähitellen kaikki lakastuu. Kaunopunahattu on riisunut punansa - jäljellä on vain kaunohattu, jota se kantaa vielä pystyssäpäin. Vähitellen muutkin kasvit heittävät kesähepeneensä pois ja jäävät odottamaan uutta kevättä ja kesää.

Vähitellen jokainen meistä harmaantuu. Kauniisti jopa. Luonnollisesti, koska se nyt vaan sattuu olemaan elämän laki. Ja jos ei harmaasta tykkää, voi vetää väriä pintaan.

Jotkut meistä saavat pitää pitkään vierellään sen rakkaan, jonka kanssa on joskus luvattu kulkea sekä myötä- että vastamäet. Kiitollinen olen jokaisesta päivästä rakkaan ihmisen kanssa. Yhteisistä harrastuksista ja työstä yhteisen kodin hyväksi. Miten paljon olenkaan saanut!

Ja joskus on ahkerankin ja työtäpelkäämättömän heitettävä hanskat pois. Jonain päivänä lopullisesti. Tänään kiitän viikon työstä ja ansaitusta levosta. Miten monenlaista puuhaa mahtuikaan tähän viikkoon ja miten turvallista on jälleen painaa päänsä tyynyyn tietäen, että huomennakin aurinko nousee!