Aaton aamussa

 

- Aamusta päivä parhain, sanoi aikoinaan äitini usein. Olen tainnut tulla äitiini, sillä rakastan aamuja. Illat olen enemmän ja vähemmän nuokuksissa, mutta aamut! Mikä ihana rauha pihalla, kun saa yksin kulkea ihailemassa luonnon upeuksia! Tässä tämän juhannusaattoaamun kukkailotulitusta: 

Tällä ja viime viikolla en juuri ole ehtinyt (kiitos kyläsaunan talkoiden!) omalla pihalla mitään tehdä, ja se näkyy. Yläpihalla on polku, jota yritin tänään kulkea, mutta nämä kaikki ihanuudet olivat vallanneet sen, joten käännyin takaisin... 

Suihkulähdetyömaakin on vielä vaiheessa - viikkoon ei ole tapahtunut mitään johtuen osin helteestä, mutta pääosin noista mainitsemistani talkoista. Mutta eipä se työmaa siitä mihinkään karkaa, kuoppa on ja pysyy ja kasa sen vierellä niin kauan kunnes joku tarttuu lapioon. 

Kahvihuoneesa on onneksi tapahtunut edistymistä ilman minun sanottavampaa läsnäoloakin. Kunhan nyt joka päivä olen käynyt kastelemassa niin kuopuksen taimikasvattamia chileja kuin pelakuita ja muita. 

Ja vanha uskollinen Paddington vartioi koko kahvihuoneen komeutta: 

Omenapuissa on paljon raakileita, niitä on pakko vähän harventaakin. Ja puiden varjoon on ilmestynyt taas uusi kasvi, jota en ole istuttanut. Lienee varjolilja, vai mitä sanovat kasviasiantuntijat?

Keskikesän upeimmat hetket ovat juuri nyt. Nautitaan siis kaikilla aisteilla tuoksuista ja tunnelmista, elämästä ja vapaudesta, ilosta ja rauhasta. Rentoa juhannusta kaikille!