Lokakuiset aamut ovat pimeitä, kun töihin lähden, ja usein iltaisinkin jo hämärtää, kun ajelen takaisin kotiin. Kesän valo on muisto, joka hetken keskipäivän tienoilla häivähtää - jos pilviverhon läpi maahan asti pääsee. Kummallista kuitenkin, miten mukava on käpertyä sohvannurkkaan viltin sisään, ottaa kuppi kuumaa juomaa, sytytellä kynttilöitä (terveisiä Täti Siniselle! -ehkä pian nähdään..) ja vieläpä mussuttaa suklaata. Elämän pienet arkiset ilot eivät maksa paljon! Nautitaan siis näistä pimenevistä illoista, auringonlaskuista ja kuunsilloista, ja kaikesta muusta syksyn sydämessä.
Pimeää on, eikä tämä vielä toviin parane mihinkään.
VastaaPoistaNyt pitää löytää vain uudet ilot ja uusi rytmi :-)
Niin, kevättä odotellessa eletään läpi tämä tummuus. Mukavaa syksyä sinulle!
PoistaKauniita syysmaisemia :-)
VastaaPoistaVaan kauneus on myös katsojan silmissä, joten pitää katsella ympäristöään sillä mielellä...
Hauskaa, miten minunkin mielestäni nuo maisemat näyttävät syksyisiltä, vaikka oikeasti ovat tammi-helmikuulta! Kauneutta on onneksi kaikkialla, ei vain jossakin etelän rannoilla. Kaunista syksyä sinulle!
PoistaKyllä...nautitaan...rakastan syksyssä juuri noita asioita..:)
VastaaPoistaNiin, kyllä nämä Suomen vuodenajat ovat kaikki jotenkin rakkaita. Jokaisessa omat hyvät puolensa. Syysiloa sinulle!
PoistaKauniit iltamaisemat.
VastaaPoistaKiitos! Aurinkoista syksyä sinulle!
VastaaPoistaTunnelmallisia kuvia! Lämpöistä viikonloppua (jos ei muuten, niin tunnelmaa)!
VastaaPoista