Hengissä mutta heihei

Kaikella on aikansa,

sille ei voi mitään. 

Niin paljon kaunista

ilman kameraakin

katsottavaa -

niin paljon, 

että tietoisesti

olen antanut kameran olla.

(Tänään kuitenkin kuvasin.)

Vapauttavaa!

Arjella on aikansa,

myös juhlalla.

Ruusut kuihtuvat aikanaan, 

mutta luonto pukkaa

uutta kukkaa

koko ajan. 

Kaikesta nautin!

Niin, 

palasin vain kertoakseni,

että olen hengissä, 

hyvissä voimissa,

elän. 

Mutta bloggaaminen -

se jääköön toistaiseksi

toisten blogien satunnaisen

lukemisen varaan. 

Palaan uudelleen,

kun tiedän, 

miksi. 

Kaikille teille

blogiani lukeneille ja tukeneille:

kiitos.

Olette ihania ihmisiä

siellä jossain.

Hymyillään kun tavataan.