Vietimme kesälomamme ensimmäisen viikon aurinkoisen Kroatian ranta- ja vuorimaisemissa. Lensimme neljän hengen porukalla Helsingistä Splitiin, jossa odottivat etukäteen varatut moottoripyörät. Majoituimme viihtyisään apartmentiin n. 20 km Splitistä rannikkoa etelään. Kahden makuuhuoneen ja tupakeittiön huoneisto oli todella siisti ja isäntämme oli hyvin ystävällinen ja palvelu pelasi hienosti. Uimaranta oli noin 200 metrin päässä (sitä tarvittiin monta kertaa yli 30 asteen helteessä), bussipysäkki kadun toisella puolella (sitäkin tarvittiin, kun vietimme naisten shoppailupäivää Splitissä miesten ajellessa korkeimmalle huipulle). Leipomo-kahviloita oli muutaman sadan metrin säteellä useita sekä myös pari kauppaa ja ravintolaa. Kuitenkin kylä oli pieni ja soma sekä hyvin rauhallinen. Ainoa mekkala syntyi viimeisenä iltana, kun eräs seurue juhli häitä, joita sitten ihan sattumoisin pääsimme hetkeksi seuraamaan...
Parasta Kroatiassa ovat maisemat. Vedet ovat kirkkaita ja puhtaita, sävynä upeat turkoosin vivahteet. Karut vuoret ja niiden rinteillä kukkivat monenlaiset puut olivat myös silmiähivelevän kauniita. Kaupungit olivat myös siistejä (Splitin lisäksi kävimme Dubrovnikissa, Makarskassa, Omisissa, Sibenikissä, Bolissa...) ja liki kaikkialla pärjää englannin kielellä joitakin maaseutupaikkoja lukuun ottamatta. Tiet ovat moottoripyöräilyä ajatellen hyvässä kunnossa, mutta paikalliset ajavat aika kovaa ja nopeusrajoituksista piittaamatta. Tyypillisin paikallisen moottoripyöräilijän varuste olivat shortsit! Aika moni ajeli myös jaloissaan varvastossut tai ei mitään... (osa ajeli kylläkin skoottereilla, mutta näkyi monella motoristillakin aika olematon varustus olevan).
Ruoka oli myös hyvää, vaikka vehnättömän ruokavalion kanssa välillä olikin miettimistä. Onneksi olin tulostanut etukäteen keliakialiiton sivuilta kroatiankielisen selostuksen gluteenittomasta ruokavaliosta - sen avulla aina löytyi jotain sopivaa syötävää. Grillattu mustekalakin maistui ihan hyvälle puhumattakaan erilaisista kana-annoksista, munakkaista ja tuoreista hedelmistä jäätelöä unohtamatta.
Monta kertaa pysähdyimme tienvarsikojujen ääreen ostamaan tuoreita hedelmiä. Oli ihana hetkeksi istahtaa, riisua kypärä päästä ja nautiskella mehukkailla appelsiineilla, luumuilla, kirsikoilla...
Viikon varrella tuli nähtyä hengästyttävän paljon upeita maisemia, tavattua ihania ihmisiä, syötyä hyvin, nukuttuakin, uitua pikkukivirannoilla (hiekkarantaa emme löytäneet mistään!), katseltua historiaa huokuvia kaupunkeja ja tietenkin tuli istuttua melko monta tuntia pyörän kyydissä. Miehillä ajokilometrejä kertyi yli 1100, meille naisille riitti kyydissä oloa noin 850 km verran.
Juttu jatkunee vielä kertomuksilla Bracin saaresta ja Krka -joen vesiputouksista...
Kiitos, Hitunen! Oli mielenkiintoista luettavaa. Taidan laittaa tämän vinkkilukemisiksi ystävälleni.
VastaaPoistaKiitos matkakertomuksesta! Tässähän tuntuu ihan kuin olisi päässyt mukaan matkalle.
VastaaPoista