Mullan alla on elämää ja jotain siitä puskee esiin iloksemme joka päivä.
Näistä ilahduin menneellä viikolla:
*******
Pääsiäisen päätyttyä pääsi pitkän polkunsa päähän
hän jonka sain siunata ja joka siunasi kaikki
hän jota muistellessamme ilo ja kiitollisuus
täyttivät mielemme:
oli onnea tuntea hänet
jolle Vapahtajan läheisyys
oli luonnollista
- se oli kaikki kaikessa.
Ja siksi kumpuaan peittävät
vain kaikkein läheisimpien kukat
- ja evankeliumin ilosanoman levittäminen
jossain toisaalla jatkuu.
Osanotto! "Katso uutta kasvaa, kun vanha katoaa. Jumalamme luomaa on toivo huomisen"
VastaaPoistaOtan osaa! On silti ihanaa jäädä jälleeennäkemisen toivoon.
VastaaPoistaOtan osaa suruusi, mutta onneksi meillä on jälleennäkemisen toivo!!<3
VastaaPoistaKirjoitit niiiiiin kauniisti....
Oi, muistan Riikan, viime kesänä kävimme siellä, kaunis kaupunki!<3
Kiitos, ystävät! Vaikka emme olleet sukua, hän oli minulle kuin isoäiti - ja ystävä.
VastaaPoista