Elämässäni on selkeästi erotettavissa erilaisia värikausia, ainakin pukeutumisessa, osittain myös sisustuksessa. Teinivuosina minulla oli ensin sininen kausi (yläasteella) ja sitten vihreä kausi (lukiossa). Myöhemmin tuli kirjava kausi, johon kuuluivat kirkkaanpunainen, pinkki, keltainen ja muut yhtä räiskyvät värit, ja usein suloisena sekamelskana. Se kausi ei tosin kestänyt kovin kauaa, mikä johtui todennäköisesti siitä, että menin naimisiin hyvin nuorena hyvin perinteisen miehen kanssa. Ja niin vähitellen keski-ikäistyin ja värimaailmani valtasivat musta, harmaa, välillä ruskea ja lopulta (mitäänsanomaton) beige. Valkoinen on ollut lähinnä kesävaateväri. Nyt, liki viisikymppisenä, värit ovat taas palanneet. Vaatteissa turkoosia ja pinkkiä mustan ja beigen lisäksi, sisustuksessa beigeä ja turkoosia enimmäkseen. Viime viikonloppuna keittiö sai keväisen päivityksen:
Verhokapatkin ovat samaa turkoosinsinistä pilkkukuosia. On ihanan piristävää tulla aamuisin kirkkaanväriseen keittiöön. Aikoinaan asuimme vuoden vuokralaisina rivitaloasunnossa, jossa oli kirkkaankeltaiset keittiökaapit (kunnon puuta, ei mitään melamiinia). Vieraiden ensireaktio oli aina "ohoh" ja heti perään "tehän voisitte maalata nuo valkoisiksi". Ja minusta kun keittiömme oli aivan ihastuttava, ja emme todellakaan edes ajatelleet maalaamista.
Kevään herkuttelukausi on virallisesti avattu kahvihuoneessamme viime lauantaina 14.3. Lämpömittari näytti 18 astetta ja jäätelö maistui. Kasvihuoneen edessä persilja vihertää ihanasti ja ilmasipulikin on jo lykännyt kymmensenttisiä uusia versoja. Aikaisessa on tämä kevät - katsotaan miltä parin päivän päästä uhatun lumisateen tullessa näyttää. Nyt vielä saa valosta ja väreistä voimaa!
Minä olen sellainen, että saan aivan uskomatonta hyvänolontunnetta nähdessäni erilaisia värejä.
VastaaPoistaNe vain jollain tavoin sykähdyttävät jotain sielun sopukkaa.. :)
Vaan sitten kuitenkin itse en pukeudu sen suuremmin väreihin, eikä kotonanikaan ole niin kovin värikästä - ei kyllä suinkaan valkoistakaan, jotain värejä täytyy aina olla. Ehkä värit aiheuttavat niin suurta tunnetta juuri siksi, etten näe niitä kokoajan? Hmm, tätäpäs täytyykin ihan alkaa miettiä..
Väriä olla pittää! Itse n juuri koskaan pukeudu mustiin vaatteisiin (paitsi hautajaisissa) ja minusta on mukavaa pukeutua värikkäästi. Ei räikeästi, mutta varsinkin nyt keväällä laitan päälleni vihreää ja heleää sinistä, joskus kietaisen kaulaani keltaisen huivin. Tuvan pöydällä on jo keväänvihreä liina ja hirsiseinällä räiskyy punakeltainen ryijy.
VastaaPoistaLuonnosta bongasin äsken jo ensimmäiset leskenlehdet. Vähän aikaisessa ovat, mutta viestittivät kuitenkin, että kevät etenee. Ihanaa!
Ihanaa, että muitakin värit piristävät! Sisustuslehtien joskus yli-valkoiset asunnot suorastaan hätkähdyttävät - en viihtyisi sellaisissa. Kevät etenee hurjaa vauhtia, ja kohta kai päästään ihailemaan värikkäitä tulppaaneja!
VastaaPoista