Hitunen

Hitunen

perjantai 15. elokuuta 2014

Elokuisia aamuja ja iltoja








Puutarhurin ikuinen arvoitus:
Miksi toiset kasvaa, toiset ei?
Sama hoito kaikille ja tulos ihan eri,
ei ymmärrä pikkuinen moista... 




Alkuviikosta tein uutta kukkapenkkiä omenapuun alle,
jossa jo keskikesällä istutettu kärhö availee kukkiaan.
Kottarikaupalla kärräsin vanhaa multaa pois
ja uutta tilalle sekä siihen kaverilta saamiani vuorenkilpiä.
Tarkoitus on laittaa muutakin. Hyvä tarkoitus.
Muutaman päivän päästä lääkäri käski levätä.
Ei puutarhatöitä, ei mitään liikuntaa, ei uintia,
ei edes saunaa. 
Lonkassa joku tulehdus kai, 
koska kroppa ei taivu edes sukkia jalkaan.
Sellaista elämä on.
Onneksi on elämää.
Joku joskus sanonut:
Kun kipu lakkaa, olen kuollut.


5 kommenttia:

  1. Ihana sipulirypäs ja sydänomenapuu. =)

    NYT vasta löysin tänne! Olen koko ajan kurkkinut tuota siun vanhaa blogiasi että ei oo päivittynyt, ei oo... Ja nyt vasta äkkäsin sen linkin tänne. =) Oon kai jotenkin hidasälyinen... = )

    VastaaPoista
  2. Hih, siis olenhan mie jossain vaiheessa tännekin näköjään löytänyt mutta miten olen silti sinne vanhalle blogille tässä välissä eksynyt? =)))

    VastaaPoista
  3. Paranemisia toivon minäkin! Onkohan kyseessä jokin tämänikäisten yleinenkin vaiva, kun kahdella ystävällänikin on ollut samantapaista. Olisiko ollut bursiitti?

    VastaaPoista
  4. Bursiitista en tiedä, mutta kroppa taipuu jo ja liikkuminen sujuu lähes normaalisti. Vaivoja tulee ja menee - tässä iässä jo, näköjään. Una, kiva kun hoksasit reitin tänne - en oo onnistunut muuttamaan sitä järkevämmäksi.

    VastaaPoista