Silmänkantamattomiin valkoista maisemaa, ilta-auringossa kultaisena kimaltavaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain piipahtaa pidennetyn viikonlopun verran Pohjois-Lapissa, Inarin kunnan alueella Saariselällä. Helmikuun alussa lunta oli lounaissuomalaisesta näkökulmasta hurjan paljon, mutta lappilaisittain vähän eli alle metrin. Harmi, etten nilkkavammasta toipilaana voinut lähteä hiihtämään, mutta moottorikelkkailukin avarsi maisemaa huimasti. Paikallisessa hotellissa työskentelevä esikoisemme järjesti meille ikimuistoisen viikonlopun poronruokintoineen ja illallisineen. Revontuliakin pääsimme näkemään ihan kävelemällä pihatiellä - ilman kalliita bongausreissuja.
Pääsimme myös käymään niin Ivalon kuin Inarinkin keskustassa. Inarissa vierailimme upeassa Siidassa, saamelaismuseossa. Itseäni ihastutti Aihkkin ajassa -näyttely, jossa vanhojen mäntyjen elämää oli käsitelty taiteen keinoin. Myös kaikki museon muut osastot olivat hyvin tehtyjä ja värikylläisine pukuineen kiinnostavia. Pukuja oli paitsi vitriineissä myös videoesityksissä runsaasti.
Lappi jätti kaipuun kunnollisiin lumitalviin, jollainen toki viime talvi täällä eteläisessä osassa maata olikin. Tämä talvi on taas ollut aika kaukana noista Lapissa koetuista lumielämyksistä, mutta onneksi hiihtolomaviikolle saatiin ripaus lunta ja kunnon jäät järviin ja merellekin. Lomaviikolla olemme nauttineet jäällä kävelystä kirkkaassa auringonpaisteessa. Muuten loma on mennyt kerrankin kotikulmilla ja ihan kotona siivoten, leipoen, lukien ja piirrellen. Rentoa siis, mikä kaiken reissaamisen jälkeen on tuntunut todella tervetulleelta.
Aurinkoisia kevätpäiviä odotellen ja sinullekin toivotellen
Hitunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti