Hitunen

Hitunen

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Heleä helluntai


Miten onkin taas niin ihana tämä kevät
kaikkine kukkineen
linnunlauluineen
kastepisaroineen


Meille ihmisille 
niin paljon annettu
iloittavaksi ja jaettavaksi


Paljon pikkuisia
ilonaiheita jokaisessa päivässä
jokaisessa hetkessä


Näistä koostuu arjen onni:
oppijoiden naurusta
työkavereiden huumorista
rakkaimman halauksista
poikasten pikaviesteistä
puutarhan ihmeistä
ja kissan hassutuksista


Ja sitten kun saa pysähtyä välillä
sen kaikkein suurimman äärelle
niin kuin tänään helluntaina
sanojen ja sävelten hellittäväksi


Ei parempaa osaa ihmisellä
kuin saada olla yksi armahdetuista
joille annettu rauha ja vapaus


Joka päivälle annetaan voimaa
ja viisauttakin
juuri sen verran kuin tarvitaan


Ja kun iltaisin päivästä väsyneenä
saa painaa päänsä pehmeään tyynyyn
mielen täyttää ääretön kiitollisuus:
elämä on lahja


*******

Arkinen mietinnän aihe
joka ei selvinnyt googlettamallakaan
on tämä kaunis pensas
noin metrin korkuinen
kukkii parhaillaan
täällä Lounais-Suomessa
Jos tunnistat,
kerrothan!


sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Aurinkoista


Vihdoinkin vähän auringonpaistetta koleuden ja sateiden sijaan!
Koulun kevätkiireet unohtuvat varsin tehokkaasti pihapuuhissa.


Kyllä ruumiillinen rasitus vaan on tarpeen,
jotta jaksaa kaiken ajatustyön ja joskus hieman haastavat oppilaat. 


Pihatöiden lisäksi ruumiin rasitusta ovat viime aikoina tarjonneet juoksulenkit.
Puolisentoista kuukautta sitten päätin kokeilla vuosien tauon jälkeen juoksemista,
jonka olin aiemmin lopettanut polven reistailujen takia.
Ja kummasti juoksu alkoi sujua - jopa sen verran lupaavasti,
että tänään osallistuin elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan
juoksijan roolissa vapaaehtoisesti.
(Kouluaikojen pakkokisoja ei tähän lasketa!)


Juoksureitti kulki näin kauniissa maisemissa välillä mutkitellen talojen välistä.
Matkaa oli vain seitsemän kilometriä, mutta vasta-alkajalle se oli riittävästi,
kun tavoite oli mennä koko reitti juoksemalla eikä kävellen.
Ja loppukiristäni huolimatta vielä maaliin tullessa tunsin, 
että olisin voinut juosta muutaman kilometrin lisääkin.
Juoksu oli mielestäni helppoa, koska niin moni muukin juoksi. 
Yksin juokseminen on tylsää useimmiten,
ja silloin on helppo luovuttaa ja kävellä välillä. 


Ja päivän päätteeksi oli oikein virkistävää heittää talviturkki näihin vesiin.
 Kesä alkakoon!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Ropinaa ja tuiverrusta sekä Ajatus

Olen pahoillani, että niin harvoin enää ehdin tänne kirjoittelemaan. 
Töissä kevät on aina tosi kiireistä ja hommat on tehtävä tunteja laskematta.
Kotona taas odottaa pihatyöt ja kasvimaan laitto.
Kevät etenee litisten ja lätisten sateen ropistessa kattoon.
 Tuuletkin puhaltavat niin, ettei edes sateettomina hetkinä tee mieli ulkona kauaa olla.
 Onneksi on aina välillä yksi tai kaksi päivää, jolloin aurinkokin näyttäytyy.
Silloin yleensä möyrin kasvimaalla tai juosta hölköttelen (polvet kestävät taas, jee!)


Tulppaanit ovat nyt täydessä kukassa
 - ihan kuin olisivat lisääntyneet viime vuodesta!

Kylmistä öistä piittaamatta rahtasin osan kirsikkatomaatin taimista
kasvihuoneeseen jo viime lauantaina. 
Tuplakerros harsoa pitää ne toivottavasti hengissä.
Kuistilta loppui tila, siksi oli pakko aloittaa muuttoliike.


Kasvimaata kääntäessä ja rikkaruohoja nyppiessä mieleen tulee välillä Ajatuksia.
Isoja ja tärkeitä. 
Äitienpäivää edeltävänä lauantaina sain Ajatuksen:
kaikki lapseni ovat lahjoja, jotka on annettu juuri minulle.
Ei vain ne kaksi lasta, jotka olen itse synnyttänyt.
Vaan kaikki ne lapset, joiden kanssa päivittäin 
saan jakaa oppimisen huolet ja oivaltamisen ilon,
käyttäytymisen kuormat ja kärsivällisyyden kasvun.
He ovat lapsia, jotka on minulle annettu
rakastettaviksi juuri sellaisina kuin ovat.
Voi, miten tunsin itseni pieneksi siinä multakasan laidalla.
Voiko ihmisellä juuri arvokkaampaa lahjaa ja tehtävää olla?!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Toukokuun tuulet

Miten kaunista tämä kevään eteneminen onkaan! Harmi, kun ei voi koko ajan olla ulkona - tai no, ei se harmita sellaisella säällä kuin esimerkiksi viime keskiviikko oli täällä. Räntäloskaa lenteli ihan riittävästi, ja toivotaan,että nyt saa kevät edetä ihan rauhassa. Vappuun ja viikonloppuun mahtui ihan kotimaassa monenlaista; ihania ihmisiä, maistuvia herkkuja, kauniita maisemia, kirppislöytöjä, viestejä Kuopukselta kiekkokatsomosta ja uusista maisemista, värejä, tuoksuja, säveliä...




Terveisiä Täti Siniselle!




Ja sitten omalta pihalta vielä jokunen kuva ilta-auringossa tänään: 




Aurinkoa sinun viikkoosi!