Vettä sataa ties kuinka monetta päivää peräkkäin. Talviloma, hiihtoloma, loma. Pitäisi ja haluaisi ulkoilla, mutta eipä tuonne vesisateeseen liukastelemaan jäisille ja sateen kastelemille teille ole asiaa, ainakaan ilman nastakenkiä. Aurinko on nähty vain kerran pari tällä lomalla, kun kävimme Kokkolassa anoppilassa ja siskon perhettä moikkaamassa. Anopin tekemä appelsiiniaurinko valaisi toki myös! Mutta jotta uskoisitte oikeankin auringon näyttäytyneen, siitä muutama kuva menomatkalta pohjoiseen ja periltä lumen ihmemaasta. En muista, että näin paljon lunta olisi ollut koskaan aiemmin. (Voi tosin olla, että muistini on alkanut temppuilla iän myötä!)
Viikko on vierähtänyt mukavasti nelipäiväisen reissun jälkeen kotosalla, molemmissa kodeissa. Mukavaa, kun saa aamuisin herätä omaan tahtiin, lukea, kirjoittaa, kutoa sukkaa (ensimmäinen pari kahteen talveen tulossa!), kuunnella musiikkia. Olen myös maalannut, piirtänyt, tutkinut yhtä ja toista. Leiponutkin, mitä ei liikaa ole viime aikoina tullut harrastettua. Tällainen loma on vaihteeksi oikein rentouttava ja inspiroiva, vaikka liikkuminen onkin jäänyt aika vähäiseksi. Jospa seuraavalla lomalla, pääsiäisenä, olisi paremmat ulkoilusäät!
Aurinkoista helmikuun loppua sinulle!
