Italian reissustamme on jo yli kuukausi, mutta yritän vielä tässä tavoitella Toscanan tunnelmia. En ole aiemmin käynyt Toscanan alueella, ja vaikka nyt olikin vasta hyvin varhainen kevät, tuo kumpuileva seutu kyllä hurmasi kauneudellaan ja viehättävyydellään. Ehkä paras aika matkustaa Toscanaan olisi juuri nyt, huhtikuussa. Varoitus: tämä on piiitkä postaus!
Kuten kuvasta näkyy, helmikuun loppupuolen maisemat ovat vielä talven jäljiltä aika ankeat, mutta silti minusta niissä oli jotain kaunista. Ajelimme Roomasta rannikkoa pitkin pohjoiseen ja sieltä sisämaahan päin kohti Firenzeä. Yövyimme pienessä Rivalton kylässä (Pisasta noin 45 km etelään) keskellä maaseutua aivan upeassa kivitalohotellissa, jonka pihalta avautuivat hienot näkymät yli kukkuloiden.
Rivaltossa on noin sata asukasta, eli se todella on pieni kylä, jonka kiertää kymmenessä minuutissa kävellen. Onneksi hotellilla oli oma ravintola, sillä minkäänlaista kauppaakaan emme kylässä nähneet. Ruoka oli erinomaista ja palvelu ystävällistä niin ravintolassa kuin hotellin respassakin. Ja hinnat huomattavasti mukavammat kuin Roomassa...
Täällä olisi voinut olla useammankin yön, mutta jatkoimme matkaa noin 70 km päähän Firenzeen. Täytyy sanoa, että Firenze oli huomattavasti mukavampi kaupunki meidän molempien mielestä kuin Rooma. Pienempi, ei niin paljon turisteja - ihan riittävästi silti - ja jotenkin ystävällisempi. Otimme tavoistamme poiketen hotellin ihan keskustasta ja sinne pääseminen olikin sitten varsinainen seikkailu. Autoilu vanhan kaupungin keskustassa ei ole helppoa, koska kadut ovat äärettömän kapeita ja navigaattori sekoaa korkeiden talojen keskellä kiemurrellessa. Hotellimme ikkunasta näkymät olivat tällaiset:
Olimme siis aivan kaupungin sydämessä, ja oli kiva liikkua kävellen nähtävyyksiä katsomassa. Duomo eli tuomiokirkko, joka on Euroopan viidenneksi suurin kirkkorakennus, oli korttelin päässä ja sen ympäristössä paljon mielenkiintoista nähtävää. Löysimme myös kaksi pizzeriaa, joista sai gluteenitonta pizzaa, aivan tuomiokirkon toiselta puolelta.
Arno -joen rantaankaan ei ollut hotellistamme pitkä matka tästä, joten kävimme ihailemassa jokea pariinkin kertaan ja tietysti mm. kuuluisalla Ponte Vecchion sillalla. 1300 -luvulla rakennettu silta on varsin erikoinen nähtävyys pikku kauppoineen.
Taiteen ystävälle Firenze on erinomainen kohde, sillä kaupungissa riittää museoita ja taideteoksia jo pelkästään ulkona niin paljon, että niitä katsoessa ihan hengästyy. Siellä ja täällä patsaita, joista kuuluisimmat ovat Michelangelon käsialaa 1500 -luvulta.
Hotellimme respan täti olikin vähän hämmästynyt, kun sanoimme olevamme kaupungissa vain yhden yön. Ja kieltämättä yksi vuorokausi oli aika vähän tähän upeaan kaupunkiin, jonne tekisi mieli palata kyllä uudelleen. Aamulla ajoimme hotellista lähdön jälkeen joen vastarannalle ihailemaan maisemia Piazzale Michelangelolta kymmenien ellei satojen itäisiltä mailta tulleiden turistien kanssa.
Firenze jäi taakse ja matka jatkui etelään Sienan kaupunkiin. Italiassa kannattaa olla tarkkana vanhoissa kaupungeissa autolla liikkuessa, ettei aja vahingossa maksulliselle ZTL-alueelle (zona trafico limitato). Firenzessä onneksi hotellimme respan ystävällinen mieshenkilö kertoi maksusysteemistä, joka koskee hotellihuoneen varanneita ja hotellien parkkipaikoille autonsa parkeeraavia siltä osin, että huoneen hintaa maksaessa maksetaan myös parin euron vero tai mikä se nyt onkaan nimeltään. Muussa tapauksessa olisimme voineet saada liki sadan euron laskun tuosta Firenzen keskustassa autolla sompailusta. Voivat kuulemma veloittaa maksun autonvuokrausfirman kautta suoraan luottokortilta. Eli tällaisen liikennemerkin kun näkee, kannattaa miettiä kahdesti ajamista tänne:
Tämä vero/maksu koskee niin Firenzeä kuin Roomaa, Pisaa, Luccaa, Sienaa ym. vanhoja kaupunkeja. Ilmeisesti kuitenkin parkkihalleihin, jotka ovat tämän alueen sisäpuolella, voi ajaa ilman pelkoa tuosta isosta maksusta, kunhan maksaa normaalin parkkimaksun. Niin ainakin toivomme, että Sienan kohdalla on - toistaiseksi laskua ei ole kuulunut...
Siena on upea kaupunki, jota hallitsee myös kookas katedraali eli Duomo. Firenzellä ja Sienalla on aikanaan ollut kiistaa, kumpi rakentaa upeamman ja suuremman kirkon, mutta sienalaisilla taisivat loppua rahat kesken. Kahdeksan euron lipulla pääsi katsomaan sisätilojen upeita marmorilattioita ja hienoja taideteoksia sekä käymään niin museossa kuin näköalatasanteella. Sesongin ulkopuolella liput ovat aika edullisia.
Sienassakin olisi saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka, mutta emme jääneet edes yöksi, vaan ajoimme kylpylöistään tunnetun Chianciano Termen kaupunkiin. Nautimme maaseudun mutkaisista teistä ja kumpuilevista maisemista matkan varrella pysähdellen siellä täällä.
Aamunäkymät hotellihuoneemme parvekkeelta eivät olleet hullummat. Hyvän aamiaisen jälkeen matka jatkui maaseudulla kiemurrellen pikkuteitä kohti Vitebroa ja tulivuoren kraaterin syntynyttä Lago di Vico -järveä. Viimeisen yön vietimme täällä pienessä Bed & Breakfast -paikassa, jossa olimme ainoat asiakkaat. Gluteeniton aamupala sisälsi valtavan määrän erilaisia keksejä ja kuivattua paahtoleipää. Italialaiset taitavat olla makean ystäviä, sillä joka paikassa aamiaiset olivat enimmäkseen makeita leivonnaisia, mikä ei oikein meille ainakaan maistunut heti aamusta.
Nyt kuukausi reissun jälkeen voin sanoa, että uudelleen palaisin ainakin Amalfin rannikolle ja Firenzeen sekä Toscanan maaseudulle huhti-toukokuussa, jolloin maisemat olisivat varmaan kauneimmillaan.
Näkemiin, Italia, ja kukkivat mantelipuut!
