Hitunen

Hitunen

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Baltiaa ja Puolaa (osa 2)



Rzeszowin kauniissa kaupungissa itäisessä Etelä-Puolassa vietimme kaksi vuorokautta. Corpus Christi -juhlapäivänä saimme myös osallistua jättimäiseen puistokonserttiin, jossa nautimme kauniista puolankielisestä musiikista. Montaa sanaa puolaa en ymmärrä, mutta se auttoi, koska monet kappaleista olivat tuttuja entuudestaan eli minulle rakkaita lauluja seurakunnasta. Lauluja, jotka ylistivät Luojaa ja hänen suuruuttaan. Lauluja, jotka "toimivat" kaikilla kielillä ja luovat käsittämättömän hienon yhteyden toisilleen tuntemattomienkin ihmisten välille.



Kolmituntisen välistä jopa hyvinkin vauhdikkaan konsertin päätteeksi illan pimetessä puiston täyttivät sytytetyt kynttilät. Hetki aiemmin musiikin tahdissa laulanut ja tanssinut yleisö hiljentyi hartaaseen hymniin. Tunnelma oli kyllä huippuhieno ja kuvasi hyvin yhteyttä, joka syntyy siellä, missä Jeesus Kristus saa kunnian ja kiitoksen.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Krakovan suuntaan. Tutustuimme ihastuttavaan Wieliczkan suolakaivokseen, jonka lähistöltä saimme myös hotellimajoituksen. Suolakaivokseen emme olleet varanneet lippuja etukäteen, mutta kesäkuun puolella vielä jonot olivat kohtalaisia, eikä kovin kauaa tarvinnut odottaa lippuluukulla. Kaivokseen pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, joten sen suhteen voi joutua odottamaan tunninkin.


Suolakaivos on käsittämättömän suuri alue, josta yleisölle on avoinna vain noin kolme prosenttia. Maan uumeniin kipitellään 800 porrasta kaiken kaikkiaan 135 metrin syvyyteen - ylös onneksi pääsee hissillä. Muutenkin kävelyä koko kierroksella tulee kilometrikaupalla, joten huonojalkaisille tätä ei voi suositella.  Englanninkielinen oppaamme vanha rouva oli aivan loistava ja kertoi huumorilla höystäen kaivoksen toiminnasta 1300 -luvulta alkaen. Syvällä maan sisällä on useita kappeleita ja kirkkosaleja sekä lopulta tietenkin myös turistiravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde kuitenkin tämä suolakaivos. (Lähiseudulla on toinenkin, pienempi suolakaivos.)



Kirkkosalin kristallikruunutkin oli tehty suurista suolakiteistä...


Puolalaisten uskonnollisuus näkyi vahvasti myös tuossa kaivoksessa, jossa oli monia pyhimyspatsaita. Jotenkin on helppo ymmärtää, miksi ihmiset turvautuivat kaivoksessa Jumalan suojelukseen, kun töitä tehtiin sen ajan menetelmillä ja välineillä, ja työturvallisuus oli aika kaukana nykyajan vaatimuksista ainakin ensimmäisinä vuosisatoina. Kaivoksen yhtäjaksoinen yli 700 -vuotinen toiminta päättyi vasta 2007.



Hotellimme oli sijainniltaan nappivalinta suolakaivoksen ja Krakovan keskustan välillä, jonne menimme seuraavana päivänä paikallisbussilla. Krakovan ikivanhoja kujia pitkin olisimme mielellään kävelleet pitempäänkin, mutta parin tunnin helteisen kävelyn jälkeen meidät yllätti hurja kaatosade. Lopulta päädyimme litimärkinä etsimään lähimmän bussipysäkin ja palaamaan hotellille, jossa automme odotti.






Puolassa matkamme jatkui Krakovasta Varsovan kautta kohti pohjoista. Alunperin oli tarkoitus tulla laivalla Pohjois-Puolasta Ruotsiin, mutta koska emme olleet varanneet lippuja etukäteen, kaikki laivat olivat meille sopivina päivinä täynnä. Niinpä sitten varasimme tutulta Tallinnan laivalta paluulipunkin. Laivamatkaa ennen oli kuitenkin vielä monta hienoa päivää edessä - niistä seuraavalla kerralla....

torstai 4. heinäkuuta 2019

Baltiaa ja Puolaa (osa 1)


Kymmenen kesäistä päivää, viisi mielenkiintoista maata, auto- ja laivamatkaa, paljon aurinkoa ja reipasta kävelyä, herkullista ruokaa, mukavia ihmisiä, kauniita maisemia ja vanhoja rakennuksia - näistä elementeistä muodostui kesäkuinen lomareissumme. Ensimmäinen yöpyminen oli Latvian Jurmalassa, jossa en ollut aiemmin käynyt, vaikka viereinen Riika kaupunkina onkin tuttu aiemmilta reissuilta. Kesäkuun puolivälissä Jurmalan rannoilla on vielä kohtuullisen väljää ja illansuussa aika autiota suorastaan. 



Jurmalassa kaikki on kävelymatkan päässä. Majatalomme oli rannan ja kävelykadun välissä, joten sijainti oli mitä parhain. Iltakävelyn päätteeksi söimme uzbekistanilaisessa ravintolassa, ja ruuan päälle join kannullisen inkivääriteetä. Auton ilmastointi on salakavala, vaikka sitä kuinka yrittää varoa puhaltamasta suoraan kasvoille. 



Kaunis Jurmala jäi taakse, kun toisena päivänä huristelimme Latviasta Liettuaan ja Itä-Puolaan, jossa yövyimme Bialystok -nimisessä kaupungissa. Puolan itäosia värittävät laajat vilja- ja maissipellot sekä villinä rehottavat unikot teiden varsilla. Rekkaliikennettä on aivan hurjasti Suomeen verrattuna, ja usein rekkoja oli peräkkäin viidestä kymmeneen kappaletta. Siinä ei paljon kannata lähteä ohittelemaan, vaikka paikalliset sitä näyttivät harrastavan jopa ohituskiellon kohdalla. Tiet Puolassa ovat aika hyväkuntoisia, mutta harmittavasti nopeusrajoituksia ei juuri merkitä. Tietyn nopeusrajoituksen päättyminen kyllä osoitetaan liikennemerkillä, mutta muuten pitäisi aina tietää, onko kyseessä 50, 70, 90, 110 vai 130 nopeusrajoitus. Turistille hieman hankalaa, mutta parhaiten selviää, kun ajaa samaa nopeutta muun liikenteen kanssa. 



Olimme varanneet majoituksen neljäksi yöksi etukäteen. Itärajan tuntumassa ajelimme aika etelään Rzeszowin kaupunkiin, jossa olimme kaksi yötä. Niiden väliin sattui katolilaisten pyhäpäivä Corpus Christi eli Pyhän ruumiin päivä. Päivä osui keskelle viikkoa, ja koko kaupunki oli aika "kuollut" kaikkien liikkeiden ollessa kiinni muutamia kahviloita ja ravintoloita lukuun ottamatta. Väriä ja ääntä kaupunkiin toi kuitenkin pyhään liittyvä kulkue, jossa vaelsi pappeja, piispoja, maastopukuisia sotilaita ja nunnia sekä munkkeja sulassa sovussa. Pienet morsiusneidon näköiset tytöt heittelivät kaduille ruusujen terälehtiä. Kulkue pysähtyi keskelle isoa risteysaluetta ja siinä sitten pidettiin messu, jonka päätteeksi lähes kaikki kadunvarsiyleisö mukaanlukien polvistuivat keskelle katua rukoukseen. Mielenkiintoinen tapahtuma kaiken kaikkiaan - ja tähänkin osuimme tietämättämme etukäteen, mistä on kyse. 



Minusta yksi hienoimmista asioista ulkomailla reissatessa on aina tutustua paikalliseen elämään ja kulttuuriin seuraamalla normiarjen lisäksi tällaisia erilaisia juhlia. Uskonto näyttää olevan monissa Itä- ja Etelä-Euroopan maissa ihmisiä vahvasti yhdistävä tekijä. Harmi, että meillä Suomessa uskonto ja siihen liittyvät asiat koetaan jotenkin niin yksityisinä, että ne halutaan siivota pois näkyvistä. 

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Puutarhailua


Kesään mahtuu aina pieniä ja vähän suurempiakin reissuja, mutta parasta on aina tulla kotiin reissun jälkeen. Siltikin, vaikka puutarhassa saattaa viikon poissaolon jälkeen näyttää tältä:


Yläpihan kivipuutarhassa päivänkakkarat, tummakurjenpolvet ja mäkitervakot olivat aloittaneet käytävän valloituksen - ihan kuin niille ei olisi tarpeeksi tilaa muualla. Millään en raaskisi noita repiä käytävältä pois, mutta pakko se on, jos meinaa mahtua kulkemaan.


Pohjoispäädyssä myöhäisen iltapäivän ja illan auringossa kukkii arovuokko. Maanpeitekasvit ovat jostain syystä kärsineet tänä vuonna ja iso osa maata on ruskeaa.

Alapihalla likakaivon ympäristö näyttää jo aika mukavalta, vaikka kevätkaihonkukkien lakastuttua ei vielä juuri näy muita kukkivia. Pionit ja isotähtiputket ovat seuraavina vuorossa ennen malvoja ja syysleimuja.


Polttopuiden tekoon on mennyt jo monta puuhapäivää, eikä loppua näy. Viisi hervottoman isoa puuta kävi eräs ammattilainen kaatamassa, ne kun sattuivat olemaan hankalissa  paikoissa.


Juhannusruusukin aloitti jo kukintansa, vaikka juhannukseen on vielä tovi. Ihanat kukat ja huumaava tuoksu...



Pihallemme ilmestyi viime kesänä tällainen kasvi, joka ei silloin ehtinyt täyteen mittaansa, mutta nyt näyttää venyvän sekä leveyttä että pituutta. Yritin etsiä netistä, mikä tämä mahtaisi olla, ja päädyin kilpiangervoon. Siis kuva tässä:


Kertoisitko, jos tiedät paremmin! Tällä hetkellä sillä on korkeutta noin 60-70 cm ja leveyttäkin melkoisesti. Jonkinlaisia kukkia ilmeisesti tulossa myös. Toivottavasti ei ole mikään vieras/haitallinen laji. Toinen kummastus ovat kukkapenkkeihin ilmestyneet vaaleat, isohkot sienet, joita suorastaan inhoan. Niitä on useissa kukkapenkeissä kasvuston seassa mm. särkyneensydämen, maksaruohojen ja kevätkaihonkukan joukossa. Millä sienistä pääsee eroon?!


Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle!