Hitunen

Hitunen

maanantai 21. tammikuuta 2019

Hankien hohteessa


Vaikka nautinkin ajoittaisista pyrähdyksistä lämpimämmille seuduille, kotimaan talvikin saa minut ihastelemaan luonnon kauneutta. Nyt täällä lounaisrannikolla on myös kunnon talvi ja hanget suorastaan hohtavaiset ja ihan kunnollisen korkuiset. Parin vuoden tauon jälkeen kaivoin suksetkin esille ja samoin luistimet sekä hoitolapsen kanssa pulkan. Miten toista on nyt nautiskella talvisista ulkoiluista kuin silloin seitsemänkymmentäluvulla kouluaikoina kovilla pakkasilla vääränlaisilla välineillä, jolloin lähes kaikesta talviliikunnasta jäi pakkopullan maku suuhun. Tosin myönteisenä muistan ne hetket, kun sisarusten kanssa koulumatkalla pyryn jälkeen hyppelimme tienvieren ojiin, ja sitten nitkuttelimme itseämme irti vyötärönkorkuisista kinoksista.




Mikä on sinun lempilajisi näin talvella? Vai vedätkö viltin niskaan ja uppoudut lumen sijasta hyvään kirjaan sohvan nurkassa? Pienen flunssan kourissa tuo vilttikirjavaihtoehto tuntuu nyt paremmalta kuin ulos pakkaseen nenänsä pistäminen, mutta muuten varsinkin aurinkoisina päivinä on ihana suunnata ulos jäälle tai hangille. Tai ihan vain reippaalle kävelylle, johon työmatkani varrella välillä "sorrun" esimerkiksi näiden maisemien takia: 


Luonnonjäille en tosin itse vielä menisi, sillä lumen alla oleva jää ei kovin paksuksi ole tainnut ehtiä. Onneksi työmatkan varrella on parikin luistelukenttää liitelytarpeen tyydyttämiseksi.

Touhukasta tammikuun jatkoa sinulle!


sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vuorilta rannikolle


Matka Granadasta Välimerelle kulkee hienojen vuoristomaisemien halki. Matka taittuu pääteitä suhtkoht´vauhdikkaasti. Seuraava tutustumiskohteemme, jossa emme ennen ollet yöpyneet, oli Motrilin kaupunki Costa Tropicalin rannikkoalueella. Kaupunki vaikutti aika tyypilliseltä sokkeloiselta andalusialaiskaupungilta. Hotellimme oli lähellä rantaa, ja niinpä teimme kävelylenkin tuulisella rannalla nautiskellen vaihteeksi merinäkymistä.


Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin Málagan suuntaan. Pakko oli välillä pysähtyä kuvaamaan näitä maisemia...





Lomamme kolme viimeistä yötä vietimme Fuengirolassa, tuossa suomalaisia vilisevässä rantakaupungissa. Yllätykseksemme löysimme "Fugesta" paljon uutta ja mielenkiintoista nähtävää. Kaupunki oli tosissaan panostanut jouluvalaistukseen ja keskusaukiolla kaupungintalon edessä komeili iltaisin musiikin tahdissa väriä vaihtava jättikokoinen joulupallo.



Fuengirolasta pääsee erittäin kätevästi junalla Màlagaan, jonne lippu maksaa yhteen suuntaan kolmisen euroa. Eipä siis huolta parkkipaikan hakemisesta, kun junalla pääsee aivan kapungin keskustaan. Vietimme vuoden viimeisen päivän mainion auto- ja muotimuseon näyttelyyn sekä Gibralfaron 1300 -luvulta peräisin olevaan linnoitukseen tutustuen. Jo nousu linnoitusvuorelle on kaiken vaivan arvoinen, vaikka bussillakin ylös pääsisi.




Uudenvuodenpäivänä ajoimme Mijakseen ja kiipesimme kaupungin yläpuolella olevaan rinteseen, jossa on useita opastettuja vaellusreittejä. Päätimme aloittaa vuoden kevyesti lyhimmällä reitillä, Ruta Canjada de Gertrudis. Parinkymmenen asteen lämpötilassa erittäin kivikkoisen rinteen kiipeäminen sai kyllä hien otsalle, vaikka emme kiirettä pitäneetkään. Reitin kulkemiseen meni alle kolme tuntia.




Niin vierähti viikko taas kauniissa Andalusiassa. Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan ihastuvani tähän rannikkoseutuun. Mutta silloin en tiennyt vielä, miten upeita vuoria rannikon tuntumassa on ja miten hienot näköalat sieltä avautuvat. Enkä ollut koskaan kiivennyt yhdellekään vuorelle. Parasta Andalusiassa ja Aurinkorannikolla ovat mielestäni juuri nuo vuoret, vaikka rannoillakin on kiva kävellä ja juosta, mutta rannoilla löhöily ei ole meidän juttumme. Ehkä taas joskus palaamme näihin maisemiin. 



torstai 3. tammikuuta 2019

Valon kaipuu kauas vie

Jouluaaton ja -päivän vietimme kotona, mutta jo Tapaninpäivän aamuna ihailimme auringonnousua jossain Keski-Euroopan yllä...


Pitkä ja pimeä syksy tuntuu vuosi vuodelta vähemmän sopivan meille, vaikka yleensä olen itse syksystä tykännyt. Jostain syystä valon ja lämmön kaipuu ajaa meidät niin helposti jonnekin sinne, missä niistä voi varmemmin nauttia. Tällä kertaa valitsimme mielikuvituksettomasti tutun Andalusian, mutta alkuun suunnistimme hieman Aurinkorannikolta pohjoiseen eli Jaèniin ja Granadaan, joissa vietimme yhteensä kolme yötä. Olimme käyneet pikaisesti molemmissa kaupungeissa kaksi vuotta sitten vuorotteluvapaalla, mutta halusimme tutustua niihin tarkemmin.


Parhaimman yleiskuvan Jaènista - maailman oliivipääkaupungiksi itsensä nimenneestä - saa kiipeämällä kukkulalle vai pitäiskö sanoa vuorelle, jolla sijaitsee maurilaisaikainen Santa Catalinan linnoitus. Satuimme paikalle juuri sopivana iltana ja pääsimme ilmaiseksi tutustumaan linnoitukseen (pääsyliput normaalisti 13 e/hlö, mikä on espanjalaisittain aika korkea pääsylippuhinta). Hieman utuinen ilta-aurinko kruunasi historiallisen elämyksen, johon kuuluu myös samalla kukkulalla sijaitseva valtavankokoinen risti.






Olisimme viettäneet enemmänkin aikaa Jaènissa, mutta kaupunkikierroksella vastaan löi se Andalusian kaupungeille tyypillinen juttu: ei parkkipaikan parkkipaikkaa missään vapaana. Turistien ja varmasti paikallistenkin harmiksi raitiovaunuliikenne oli paikallisen kiistan vuoksi lakkautettu jo monta vuotta sitten ja tyhjät raiteet vain halkoivat kaupunkia.  Emme löytäneet edes parkkitaloa, joten lopulta suunnistimme kohti Granadaa. Siellä olimme valinneet hotellimme niin, että pääsimme helposti kävellen tutustumaan kaupunkiin. Askelmittarini nakutti parhaillaan yli 20 000 askelta päivässä, joten hieman tuli joulusuklaiden kaloreita pudotettua. Tosin cafe con lechet ja muutamat leivonnaiset ehkä hidastivat tuota jaloa tavoitetta.


Matkoilla kannattaa joskus poiketa valtaväyliltä ja voi löytää upeita paikkoja. Tämä tekojärvi sijaitsee hieman Granadan kaupungin pohjoispuolella pienen tien varressa. Sierra Nevadan vuoriston lumihuiput näkyvät järven toisella rannalla jossain Granadan takana.


Sekä Jaèn että Granada sijaitsevat vuoristoisella alueella sen verran Aurinkorannikolta pohjoiseen, että niissä molemmissa voi talviaikaan lämpötila mennä pakkaselle. Nytkin yhtenä aamuna mittari näytti -3 astetta, kun samaan aikaan Suomen Turussa oli 0 astetta. Iltapäivällä tilanne olikin sitten jo aivan eri. Turun lämpötila ei tainnut tuosta nollasta juuri nousta, mutta meillä oli liki 20 plussaa.


Granadassa ihailimme Alhambran palatsia ensin San Nicolàksen näköalapaikalta ja myöhemmin iltavalaistuksessa palatsialueelta. Sattuneista syistä emme tällä(kään) kertaa päässeet sisälle varsinaiseen palatsiin, mutta muuten nautimme vanhassakaupungissa kuljeskelusta ja muutamasta muusta historiallisesta kohteesta.



El Banjuelo (arabialainen kylpylä) ja Palacio Dar-al-Horro (sulttaanitar Aixan residenssi) ovat viehättäviä, restauroituja rakennuksia koristeellisine pylväineen ja kaariholveineen.


Granadassa olisi myös saanut aikaa kulumaan useampiakin päiviä, mutta viikon loma ei kaikkeen riitä. Kerran elämässä -kohteisiin kuuluisi myös härkätaistelun seuraaminen, mutta talvikaudella kaikki areenat ovat kiinni. Granadan härkätaisteluareenan yhteydessä on kuitenkin talvisinkin auki oleva ravintola, jossa söimme hyvän illallisen. Kaupungista poislähtiessämme ajoimme vielä pienen matkaa Sierra Nevadan vuoristotietä, mistä avautuivat huimat maisemat noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta.


Reissumme loppuosasta jatkan tarinointia joku toinen päivä. 

Hyvää uuden vuoden jatkoa!