Hitunen

Hitunen

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tervetuloa syyskuu!

Elokuun päättyessä keväällä ystäväni antamalta roskistuomiolta pelastamani orkidea näyttää tältä:


Kukkia on 13 molemmissa oksissa. Joskus on nähtävä tuhoontuomitun mahdollisuudet.



Portaanpielessä kukkii pallokrysanteemi. Huomasin äskettäin, että meidän pihassa on enimmäkseen kesän kukkijoita, joten istutin ensi syksyä ajatellen syyshortensian. Ja toiveissa on lisätä syysleimuja, jotta väri-iloa riittää pitemmälle syksyyn. Eilen istutin pihaamme ensimmäiset pensasmustikat, Ainon ja Alvarin. Tulppaaniostoksiakin olen harkinnut. Uusi kevät kun tulee pian...


Aurinkoista syyskuuta!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Loppukesän lumoa

Kun kerrankin oli päivä, että säätiedotus lupasi kohtalaisen vähäsateista säätä, niin hypättiinpä vaihteeksi kaksipyöräisen päälle ja ajeltiin Kemiönsaarelle. Westersin puutarhalla olemme yleensä käyneet keskikesällä, mutta riitti siellä näin loppukesästäkin ihailtavaa. Kauniin ja inspiroivan puutarhan lisäksi Westersissä on taidetta, puutarha/käsityömyymälä ja kahvila, josta saa suussasulavia leivonnaisia.





















Elämäniloa alkavaan viikkoosi!

torstai 21. elokuuta 2014

Viidakossa

Viikon litinän ja lotinan jälkeen heinäkuun helteissä kuivaksi karahtanut nurmikko näytti jo melkoiselta viidakolta. Niinpä pääsin tänään lempipuuhaani leikkuria lykkimään. Rakastan hyötyliikuntaa, koska olen laiska lähtemään varta vasten itseäni liikuttamaan.


Viidakossa vilistävät kaikenlaiset villit öttiäiset ja mönkijäiset, kuten nyt nämäkin erittäin limaisen näköiset kaverukset kirsikkapuun lehdellä. Mitä lienevät, mutta suuri oli niiden suku ja ilkeästi olivat järsineet likimain kaikki lehdet. Ja ne kirsikat, joita oli harvinaisen paljon tänä vuonna, ne kurtistuivat kummallisesti ja näytti siltä, että niitäkin oli joku tai jotkut syöneet. Muutama sentään ehdittiin maistaa.


Kasvihuoneen viidakossa taas kasvoivat nämä pikkuiset viidakkokurkut, jotka maistuvat lähes tavallisilta avomaankurkuilta, mutta ovat vaan beibikokoa. Tuleekohan kasvin nimi siitä valtavasta viidakkomaisesta pehkosta, minkä seasta nämäkin löytyivät? Kokovertailun vuoksi alakuvassa lautasella on tavallista kasvihuonekurkkua viipaleina, jonkun toisen tarhurin kasvattamaa.


Ihana, että jotkut sentään jaksavat sateista huolimatta tai niistä johtuen kukkia iloisesti. Kärhö ja kaunopunahattu piristävät muuten aika valjun näköistä pihapiiriä kirkkailla väreillään.



Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!

perjantai 15. elokuuta 2014

Elokuisia aamuja ja iltoja








Puutarhurin ikuinen arvoitus:
Miksi toiset kasvaa, toiset ei?
Sama hoito kaikille ja tulos ihan eri,
ei ymmärrä pikkuinen moista... 




Alkuviikosta tein uutta kukkapenkkiä omenapuun alle,
jossa jo keskikesällä istutettu kärhö availee kukkiaan.
Kottarikaupalla kärräsin vanhaa multaa pois
ja uutta tilalle sekä siihen kaverilta saamiani vuorenkilpiä.
Tarkoitus on laittaa muutakin. Hyvä tarkoitus.
Muutaman päivän päästä lääkäri käski levätä.
Ei puutarhatöitä, ei mitään liikuntaa, ei uintia,
ei edes saunaa. 
Lonkassa joku tulehdus kai, 
koska kroppa ei taivu edes sukkia jalkaan.
Sellaista elämä on.
Onneksi on elämää.
Joku joskus sanonut:
Kun kipu lakkaa, olen kuollut.


torstai 7. elokuuta 2014

Kasvihuone vai kahvihuone

Nyt se on melkein kokonaan valmis - juuri kun on loman viimeinen päivä (katolle on tulossa vielä harjapelti, jota nyt tuuraa muoviriekaleet). Vähän venahti tuo rakennusvaihe pitkäksi, mutta hyvinpä siinä sivussa tomaatit ovat kasvaneet. Tosin ei vielä kypsyneet, mutta ehkä pian jo saadaan satoa. Tältä se sitten näyttää, tämä meidän likimain kierrätysmateriaaleista tehty noin 7 neliön kasvihuone, jonka kahvihuonemaista luonnetta mies ei aluksi lainkaan ymmärrtänyt...


Etupihan tiilet ovat velipojalta saatua perintöä, josta tosin kuuluu iso kiitos myös Sulo -enolle. Hän kun rakensi 70 -luvulla taloa, niin tiiliä jäi hiukan yli ja lahjoitti ne siskonsa perheelle, joka teki osasta niistä pihalle grillin ja osa jäi vain varastoon odottamaan (tätä meidän kasvihuonetta). Grilli purettiin myöhemmin ja siksi osa näistä tiilistä muistuttaa käristetyistä makkaroista neljänkymmenen vuoden takaa.


Seinäruudut ovat rintamamiestalomme vanhoja ikkunoita ja kattoon laitoimme erään kerrostalon ikkunanvaihtoprojektista kaatopaikkatuomion saaneita isoja laseja. Katon teko oli vaiherikas projekti käsittäen erinäisiä yrityksiä leikata kotikonstein vanhaa lasia, mutta ei niistä paljon rikki mennyt. Viimeiset ruudut tilattiinkin sitten mittojen mukaan leikattuina lasiliikkeestä. Ruutujen välissä on alumiinilistat, jotka yhdistävät ruudut toisiinsa. Päätykolmiot ovat paksua pleksiä ja ne on helppo avata ja sulkea tarvittaessa.


Lattiaan etsimme kuumeisesti tori.fi:stä ja muualtakin vanhoja punaisia tiiliä, mutta jostain syystä niitä etsi moni muukin ja ainoat kelvolliset=edulliset olisivat olleet parinsadan kilometrin päässä. Lopulta ostimme uusia laattoja kymmenen euron neliöhintaan laattavalmistajan tehtaanmyymälästä. Kaupat tehtyämme kuulimme myyjältä, että heiltä olisi saanut käytettyjä laattoja vitosella neliö...


Kahvihuoneosastossa on naapurin kirppikseltä ostettu vanha pöytä ja tuolit, joita on tietenkin jo testattu ja toimiviksi havaittu. Voi olla, että jonain päivänä tuolit saavat uutta maalia kuluneen lakkapinnan tilalle, mutta tämän kesän saavat pärjätä entisillään. Kasvit ovat toistaiseksi ruukkuviljelyssä, vaikka alunperin ajattelinin tehdä niille kunnon altaat. Tai sitten otan mallia jonkun toisen blogistin kasvihuoneesta, jossa tomaatit ja muut herkut viihtyivät isoissa laastipaljuissa.



Kasvihuoneen ovet mieheni rakensi lisäämällä naapurin kirppikseltä löydettyihin ruutuikkunoihin puuta ympärille. Tämä kuva on rakennusvaiheesta, joten siinä näkyy mitä tiililattia kätkee alleen. Hiekkakerroksen alla on moninkertainen kasvuharso, joka sekin on kierrätystavaraa. Uutta ovat nuo kevytharkot, joiden päällä koko komistus lepää: Harkot on yhdistetty toisiinsa pellistä taivutetuilla muoteilla. Katsotaan sitten ensi keväänä, miten hyvin tällainen rakennelma kestää talven roudat. Luotan kuitenkin insinöörin rakennustaitoihin, vaikkei hän rakennusinsinööri olekaan.


Kyllä kelpaa näissä lämpötiloissa viidakkokurkkujen ja tomaattien kasvaa. Työkaverin lahjoittama vesimelonin taimi kuukahti juhannuksen tienoilla ihan yhtäkkiä. Kirsikkatomaatit sen sijaan tuntuvat tykkäävän kasvihuoneilmastosta.


Tällainen siitä vuosia unelmoidusta kasvihuoneesta lopulta tuli ja olen siihen tosi tyytyväinen. Mies teki suurimman urakan rakentamisessa, mutta minun käsialaani on lattiatiilien asennus ja kaikki muukin sisustus. Tämä oli ihan pakko ostaa huoneentauluksi:


sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kesäneito

Pyhäaamun rauha, hiljainen piha. 
Muu perhe nukkuu vielä, 
minä matkalla jumalanpalvelukseen. 
Kesän ensimmäinen neito
yllättää kaunopunahatulla. 
Huokaan onnesta:
Kiitos, Isä...




Ilta-auringon kultaisessa valossa
jälleen ihastuksia riittää. 
Miten onkaan ihmeellinen
tämä elokuu!




Olkoon polkusi alkavaan viikkoon auringon kultaama!