Hitunen

Hitunen

lauantai 21. helmikuuta 2015

Uutta voimaa


Väsymys, uupumus, sairaus, äkillinen onnettomuus tai suru - mikä tahansa näistä voi viedä voimat ja ihminen vajoaa sellaiseen olotilaan, josta ei ihan helposti nousta. Silloin on tärkeää, että lähellä on niitä ihmisiä, joilla on kyky nähdä ja aistia tilanne sekä osata auttaa rohkaisemalla ja kannustamalla eteenpäin. Ja toisaalta pitää antaa aikaa olla ja levätä, surra ja vähitellen vahvistua. Jo ihan tavallisessa pikku flunssassa oltuani huomasin taas, miten mukavalta tuntui kun rakas huolehti ja passasi. Ja joskus uutta voimaa saa jo pelkästään kauniiden kukkien katselusta!


Tänään on erikoinen päivä. Aloitin aamun lukemalla miehelleni Raamatun jakeen: "... ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat, eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes. 40:31). Miehellä kun oli edessään elämänsä hulluin haaste: juosta vuorokausi yhteen menoon.  Itse kävin lähettämässä miehen matkaan. Muutaman kierroksen (vajaat 400 m/kierros) jälkeen meno oli tällaista:


Nyt kun yhdeksän tuntia juoksua tai kävelyä tai laahustusta on takana, kierroksia ja kilometrejä on huima määrä myös ja ilmeisesti juoksu jatkuu. Ensikertalaiselle moisessa kisassa jo loppuun asti juokseminen olisi huima saavutus, ja nyt ollaan jo menty reilusti tutun maratonmatkan ohitse. Täältä kotisohvalta toivotan miehelleni hyvää hääpäivän jatkoa kehää kiertäen! Voimia jokaiselle metrille!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ulkona!

Ei uskoisi, miten ulos pääseminen - ja vieläpä auringonpaisteeseen -  voi synnyttää sellaisen hyvänolontunteen kuin minulla tänään. Vihdoinkin talven ainokainen flunssa on jotensakin selätetty ja voimia tehdä muutakin kuin maata sohvalla nenää niistellen. Auringonpaiste oli suorastaan häikäisevää ja vaati lasit nenälle. Tuuli oli kyllä melkoinen ja jossain vaiheessa päivällä oli pienoinen sähkökatkoskin. Mutta niin oli jo keväisen oloista linnunlirkutuksineen ja tippuvine räystäineen.


Sää olisi ollut mitä mainioin vaikka pitkään kävelylenkkiin, mutta taudista selvittyäni tyydyin matkaan postilaatikolle ja takaisin sekä alapihalle kasvihuonetta katsastamaan. Ja sitten se hulluus iski; ensimmäiset tomaatinsiemenet on upotettu multaan, samoin basilikan ja ystävänpäiväyllätyksenä saamani pelargonian siemenet.


Aamulla oli tullut uutta lunta ohut kerros, mutta päivän aikana on varmasti lähtenyt enemmän pois. Vihreää pilkistää jo siellä täällä pihalla, no, ainakin ikivihreää kuten nämä pikkuhavut. Pohjoisseinustalla sinivuokkokin oli tolpillaan lumen sulettua seinän vierestä, no ei nyt kukassa tietenkään vielä. Ja ihan totta, revontuliatsaleassa on jo aika pulskat silmut, sikäli kun tuosta alla olevasta kuvasta ne erottaa.


Kaiken tämänpäiväisen jälkeen olen ihan varma, että kevät ei ole enää kaukana. Väitteeni puolesta puhuu sekin, että kun tänään leivoin lopulta laskiaispullia, mustikkapiirakkaa ja siemennäkkäriä, niin keittiössä oli auringon paistaessa sairaan kuuma. Viime päivinä vaivannut vilutus oli tiessään. Ja kun muun ajan päivästä jaksoin jo siivota kaappeja ja kerätä kirppiskasoja, niin sekin on kai selvä kevään merkki.  Kevät lähenee ja reilun viikon päästä on jo maaliskuu...

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Parempaan päin - ja merta päin

Sujuuhan se sunnuntai näinkin sohvaillen: viimekesäisiä katsomattomia Huvila ja huussi -ohjelmia, välillä torkut, miesväen laittamaa ruokaa, kuumaa juomaa, blogeja, kuumeen mittailua, vanhojen kuvien selailua. Tarpeen kai tämäkin, mutta tällaisena varmaan talven ihanimpana ulkoilupäivänä harmittaa olla sisällä. Tässä jatkoa merelliseen teemaan, kuvapoimintoja menneiltä päiviltä, eri merien ääreltä:

Saaristomerta
Suomenlahden etelärannalla
Välimerta Kreetalta katsottuna
Kuollutmeri
Riianlahden rannalla
Mustaamerta
Ihania meriä maakravuksi syntyneellekin on matkan varrella riittänyt. Atlanttiakin kerran, mutta kuvia siitä ei vielä skannattuna. Idän isot Tyyni valtameri ja Intian valtameri vielä näkemättä, ehkä joskus sekin päivä koittaa. Meri on kuitenkin minusta aina kaunein rannalta katsoen. 


Aurinkoista alkavaa viikkoa sinulle - merellä tai ilman!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Viltin alta


Tänään lomalla
kurkku kipeä
ääni käheä
mitäpä siitä
kun viikko aikaa
opettamatta


Sen verran
 kuitenkin jalkeilla
 että
 leivoin 
Kuopukselle
23 -vuotiaalle
synttärikakun


Lomalla
pilviä vain katsellaan
ei nyt yli lennetä
ollaan vain


Eikä kauheasti edes autoilla
koska meillä on kiva koti
jossa on niin rauhallista
Lepoa ja rauhaa,
oi mikä loma!


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Armahtava aurinko!

Vai onko se armoton, kun kaikki pölyt paljastuvat ikkunoissa, peileissä, pinnoilla.
 Mutta aurinko armahtaa meitä pitkään pimeään jo melkein tottuneita tai siitä nuutuneita.
 Valon voima on aina suurempi kuin pimeän. 


Miten voikin hanki niin kimmeltää kuin meren rannalla tänään!
Miten valkoista hohtavaa aaltoilevaa!
Tuhannet timantit iltapäivän valossa
saivat ajatukset laukkaamaan jo kesään.


Tällä rannalla vietetty monet helteiset hetket
laineiden laulua kuunnellen
veden viileydestä virkistyen
ja nyt - tuulen vimmainen puhina
käy yli kaislikon.


Nyt on helmikuu vasta
ihana talvi
ja hetken päästä jo
lumet liuenneet
jäät järisseet
ja vesi väreilee.


Sunnuntain rauha
luonnon keskellä
rikkomaton,
rannat kivet kuin alttari,
jonka juurelle saa jättää
kaiken kelvottoman.
Maisema meren yllä
alttaritauluista kaunein. 


Aurinkoa sinun viikkoosi!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuvaterveiset...

... moottoripyörämessuilta, tekniikasta mitään ymmärtämättömän naisen silmin.
 Ihastu tai vihastu!
Ensin peffanalusia ja löpösäiliöitä...







... ja muita tuikitärkeitä varusteita...



No, olkoon. Tässä muutama kokonainen pyörä. Tällä voisi hurautella kahville...


... tai tällä ostoksille...


... tai tällä ties minne...


... että sellaista oli Helsingissä tänään. Outoa.


Aurinkoista alkavaa viikkoa!