Hitunen

Hitunen

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu jatkuu sydämessä


Liki tauotonta vesisadetta yötä päivää jo monen monta päivää. Tänään +6 astetta lämmintä. Pieniä ihmeitä mahtuu jokaiseen päivään. Löysin pihalta kukassa olevan orvokin.


Aattoiltana me viisi joulunviettäjää evankeliumin luettuamme ja vatsat täyteen syötyämme availimme kuusen alle kertyneet paketit. Iloisia yllätyksiä ja rakkaudella käärittyjä muistamisia oli mukava availla. Armas aviomies oli muistanut tuskailuni huonon kamerani kanssa ja lahjoitti minulle nyt uuden, josta löytyy entiseen verrattuna megapikseleitä moninkertainen määrä. Kamerallani voi myös soittaa. Menneen talven lumia muistellessa voin räpsiä kuvia vaikka vihreästä nurmesta joulukuussa.

Iloisen siskon kanssa kävimme lentokentällä ja veimme Esikoisen lennolleen. Yövyimme siskon pikku kodissa ja kyläilimme ihanan yhteisen ystävämme luona keskellä pääkaupunkia. Nyt sisko on jo jatkanut matkaansa muihin maisemiin ja täällä Kuopuksen kanssa joulua jatkamme seuraten Jokerien ja HIFKin peliä. Tai siis Kuopus seuraa, minä teen jotain muuta.





Joulu ei meillä pääty Tapaninpäivään, ei edes uuteen vuoteen. Ehkä loppiaiseen, mutta mielessä joulun ajatukset ovat pitkin vuotta. Joulu joka päivä, omalla tavallaan. Enkelin viesti Vapahtajan syntymästä on aina ajankohtainen, ja erityisen merkityksen joulu saa pääsiäisenä, joka vasta onkin juhlien juhla. Minun jouluni Herra ei ole seimen lapsi, vaan elävä Vapahtaja, syntien Sovittaja, Rauhanruhtinas. Hän, jonka apuun voin luottaa joka päivä.





tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Joulupuu on rakennettu
joulu on jo ovella...






Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan 
maan kansoille nyt tulevan.





Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.


Armorikasta Vapahtajamme syntymäjuhlaa juuri sinulle!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Elävä puuhevonen

Neljäs adventtisunnuntai. Joulu on jo ovella. Mutta namusia ei vielä ole kuusen oksilla, koska kuusi on pihalla. Huomenna ehkä jo sisällä. Ettei vain jäisi ihan niin viime tippaan kuin joskus muinoin velipojalla, joka lähti hakemaan kuusta aattoiltana seitsemän maissa...


Iloisen isosiskon kanssa menimme päivällä sateen ropistessa metsään ja keräsimme sammalta, jäkälää  ja varpuja jouluisiin istutuksiin. Pesuhuoneen lattialla kököttäen askartelimme ruukun jos toisenkin iloksemme ja vähän naapurienkin iloksi. Iltapäivällä innostuimme valamaan vielä kynttilöitä. Siskon kanssa puuhailu on mukavaa ja aika kuluu kuin siivillä, vaikka kiireestä ei ole tietoakaan. 


Neljäs adventtisunnuntai huipentui kauneimpien joululaulujen parissa lähikirkossa. "Arkihuolesi kaikki heitä" kajahti komeasti monien muiden rakkaiden ja tuttujen laulujen seuratessa. Illan juontaja puhui joulumuistoista ja siitä, että kaikki toiveet eivät aina toteudu. Yli 50 vuotta hänkin oli toivonut elävää puuhevosta saamatta sitä vieläkään. Minä yhdyin sydämestäni lauluun "rauhaa päälle maan", mutta jääköhän sekin vain toiveeksi - ainakin toistaiseksi.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Plussainen perjantai

Lounais-Suomea tänään on aurinko armas hellinyt ja parhaimmillaan mittarissa on ollut yli viisi astetta plussaa. Nurmikko on sopivasti joulunvihreä ja valkoista on vain joulukorttien hankikuvissa. Tänään on virallisesti tämän vuoden viimeinen työpäiväni, mutta paikalliseen tapaan olen lomautettuna todistustenjakopäivän ja siksi olikin hyvä aika aloittaa joulusiivous. Yläkerta on siivottu niin hyvin kuin viitsin (ei siis kovin hyvin, mutta paremmin kuin normaaliviikonloppuina). Oma työhuoneeni pursuaa kaikenmaailman rompetta, joten sen kunnollinen siivous saa odottaa kevättalveen. Kuopuksen huoneessa tein varovaisen siivouksen kaiken sen elektronisen rojun keskellä varoen tallomasta tärkeitä komponentteja tai potkimasta piuhoja irti.


Ja mikä se sitten on tämä joulukukkanen, joka viihtyy idänpuoleisella ikkunalla maljakossa?! Laitoimme marraskuun puolivälissä verkkoja hedelmäpuiden ympärille ja siinä piti leikata muutama oksa pois, jotta sai verkon ylettymään puun ympäri. Otin oksat maljakkoon ja kuukaudessa tapahtui kiva kasvun ihme: päärynänkukkiahan siinä. Onhan se jouluinen kasvi muutenkin tuo päärynä. Meillä ainakin syödään joskus pipareita päärynäsiivujen ja Aura-juuston kanssa.



Jossain ovat kamelikaravaanit jo lähteneet joulun viettoon. Nämä tässä lapsuuskodin pirtin ikkunalla jonain lumisena jouluna. Illalla menemme satamaan vastaan yhtä karavaania ja huomenna toinen saapuu lentokoneella. Ihana saada jouluksi koko perhe koolle vahvistettuna iloisella isosiskolla.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Myrskyn jälkeen

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja sen yön jälkeen tuli aamu. Ja aamulla oli kylmä, sillä talossa ei ollut sähköä ja niinpä ilmalämpöpumppukin oli lakannut tuottamasta lämpöä. Pihalla näytti tältä:


Myrsky oli heittänyt isosta männystä latvuksen suoraan terassin katon päälle, josta se oli liukunut alas vieden rännit mukanaan. Ja valokatteesta puuttui palasia. Niin, ehtihän se terassi olla ulkomaalausta vaille valmiina jo muutaman kuukauden...
Synkän ja myrskyisen yön jälkeen tuli seuraava ilta. Talo edelleen sähkötön, mutta onneksi oli puuhella ja takka. Ja kynttilöitä ja otsalamppu. Niinpä vietin mukavan illan yksikseni hiljaistakin hiljaisemmassa talossa liekkejä tuijotellen ja syntyjä syviä pohdiskellen. Oli oikeastaan aika vapauttavaa viettää aikaa lapsuudesta tuttuun tapaan. Elämä hidastui ja aika kului välttämättömien puuhien parissa. Kun ne oli tehty, yritin otsalampun valossa jotain lukea, mutta lopulta annoin periksi ja virittelin patteriradion tutulle Radiodein taajuudelle. Yhdeksän maissa illalla jo painoin pään tyynyyn ja kääriydyin moninkertaisiin peittoihin. Ennen puoltayötä heräsin kummaan hurinaan: sähköä, jee!





Elämä palautuu jokaisen myrskyn jälkeen normaaliin uomaansa. Lauantaiaamun aloitin leipomalla pakastepiparitaikinasta miesväelle enkeleitä, tähtiä ja sydämiä. Alussa keittiön täytti tyypillinen piparintuoksu, joka muuttui vähitellen oudoksi, oksennuksenhajuiseksi... Noin 20 tunnin sähköttömyys kai vaikutti jollain lailla pakasteisiin, vaikka en avannut arkun kantta kertaakaan katkon aikana. Miehen mielestä osa pipareista maistuu normaalille, osa omituiselle.

Tämän joulunajan ensimmäinen joulukukkani on tässä:

Jos arvaat oikein, mikä kukka on kyseessä, voin lähettää sinulle palkinnoksi purkillisen eilen paistettuja pipareita....


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Valo laajenee

"Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee
me odotamme Jeesusta, se hetki lähenee."

Joulu saapuu askel askeleelta lähemmäksi. Vanha tuttu ja kuitenkin joka vuosi niin uusi. Vanhat perinteet saavat rinnalleen uusia, jotka eivät kenties jää pysyviksi, mutta tuovat iloa juuri tähän jouluun.


Täti Sinisen innostamana jo monen joulun alla olen valanut vanhat kynttilänpätkät uusiksi kynttilöiksi. Se on hidasta puuhaa, mutta juuri sopivaa silloin, kun kiire meinaa stressata. Kynttiläpadan vieressä on oltava kiltisti alusta loppuun asti ja löydettävä huvinsa steariinin sulamisen katselusta.


Kävin äsken katsastamassa oman metsän kuuset. Liian haaraisia tai isoja meidän pikkuiseen pirttiin. Antaa kasvaa sitten lintujen ja muiden metsän eläinten ilona edelleen. Aito kuusi on niitä perinteitä, joista ei ole helppo luopua, sanokoot luonnonsuojelijat ja muovinsuosijat mitä tahansa.


Pihapolun laidassa nökötti yksinäinen punanuttuinen pikku soittaja. Siivet aikaa sitten tippuneet. Kunpa tänä jouluna saisimme jokainen silmät nähdä näitä yksinäisiä siivettömiä. Ja kyvyn auttaa ja antaa todellista toivoa. "Kuka yksin näin kylmässä on?" kysytään eräässä joululaulussa. Meillä hyvän osan saaneilla pitäisi jouluna olla tupa täynnä niitä, jotka muuten olisivat yksin. Lapsuuden jouluista muistan näitä yksinäisiä jouluvieraita ja heitä, joille isä ja äiti kokosivat lahjalaatikon jouluherkuista. Tähän jouluun pyydän itselleni todellista joulumieltä!


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pieni liekki tänään syttyy





Adventin aika on taas alkanut ensimmäisen kynttilän sytytyksellä. Tässä kuvassa adventtikynttilämme kahden vuoden takaa. Tähän vauhdikkaaseen viikonloppuun en ole ehtinyt kameraa kaivaa esiin, kun on ollut kaksi pikkujoulua ja kaksi muuttopäivää, ajettu satoja kilometrejä ja asteltu satoja porrasaskelmia... Ehkä tämä tästä rauhoittuu kun joulu lähestyy. Nyt tuuli puhkuu ja puhaltaa ikkunan takana niin että takan luukut helisevät ja ikkunaruudutkin. Joulukuun ensimmäinen myrsky. Eikä maassa lumenhiventäkään. Mutta talossa sitäkin enemmän kynttilöitä. Elävää liekkiä ei väsy tuijottamaan.
Siunattua adventin aikaa sinulle ystävä, lähellä tai kaukana!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Aavistus tulevasta

Lounais-Suomen marraskuuta jäljellä vajaa viikko. Maa sentään jo kuurassa, eilen vielä kurassa. Tänä aamuna kirpeys nenänpäässä - ihanaa pakkasta vihdoinkin. Kun iltapäivällä jumalanpalveluksen jälkeen ajelin kotiin, aurinko häikäisi koko hehkullaan. Pitkästä aikaa tartuin kameraan ja kotipihalta löytyivät nämä pienet ihmeet. Mestari on taas ollut asialla!


perjantai 22. marraskuuta 2013

Tässä hetkessä on kaikki

Jälleen perjantai. Viikkoon mahtunut on monenlaista, työtä ja lepoa, iloa ja valoa. Mitä ihminen paljon muuta tarvitsee: tuntea itsensä hyödylliseksi ja tarpeelliseksi jossakin ja jollekin sekä sen, että on joku jota rakastaa ja joka rakastaa. Rahtunen rauhaa ja hiljaisuutta, levollista oloa sohvannurkassa.
Ja kummallista kaipuuta sinnesuntänne joka viikonloppu! Näiden kuvien myötä piipahdan Analipsin kylässä Kreetalla keväässä 2005...






Herra siunatkoon sinun lähtemisesi ja tulemisesi tänäkin viikonloppuna!


perjantai 15. marraskuuta 2013

Jossain kaukana

Ajatusten ja rukousten siivin olen matkannut tänä iltana kauas suurten vesien ja vuorten taakse. Kynttilöiden tuikkiessa olen taas ajatellut monia rakkaita ja läheisiä, jotka eivät juuri nyt ole lähellä. Ja heitä, joiden polut ovat joskus omiani sivunneet ja joiden kanssa olen saanut jakaa jotakin, ehkä vain pienen hetken. Suurten vesien takana kaukana lännessä Judy, jonka sydän on täynnä rakkautta kaikkein köyhimpiä lapsia kohtaan. Ja isojen vuorten tuolla puolen auringonnousun suunnalla Mama Natasha, joka tarjosi lämpimän yösijan ja suihkun aterioista puhumattakaan. Ja narkomaanielämän taakseen jättänyt Olga, joka halusi palvella täysin voimin löytämäänsä elävää Jumalaa. Suurisilmäinen pikku -Sasha, tyttö, joka ei paljon puhunut, mutta joka ei sylistä pois kiirehtinyt. Näihin ajatuksiin sopii illan musiikkivideo, jossa "rukoilen puolestasi ja pyydän siunausta ja varjelusta sinulle kotona ja matkoillasi... rukoilen puolestasi yöllä ja aamuvarhaisella, kun olet lähellä tai kaukana...".  (Katso kauniiden kuvien vuoksi, vaikka et venäjän kielestä mitään ymmärtäisikään!)


Да! Я желаю, что ты там далеко знаешь: Бог тебя любит и хочет тебя помочь.

Niin, että terveisiä vaan siskolle svenssoneiden maahan!



torstai 7. marraskuuta 2013

Valoa

Sateen harmaa seinä puhkesi eilen ja aurinko pääsi hetkeksi lämmittämään viluisia värjöttelijöitä. Vartin vilu korjaantuisi vaatteita lisäämällä, mutta jotenkin sitä haluaa vielä viivyttää talvivarusteiden käyttöönottoa. Toppakausi on tunnetusti pitkä.


Sisällä vaaleassa talossa on hämärää. Kynttilöiden tuike valaisee marraskuista iltaa. Kynttilätalo muistuttaa nuoremman veljen perheen lokakuisesta vierailusta. Nyt on hiljaista. Sukkapuikkojen kilkettä välillä. Tietokoneen näppäimistön rahinaa.


Lipaston päällä muisto ystävistä, jotka kaukana Euroopan sydämessä. Eilinen muisto Esikoisestakin lämmittää. Laittoi viestin ja kysyi, voiko paistinpannussa paistaa perunarieskaa tai olisiko jotain muuta suomalaista tarjottavaa opiskelijakavereille.

Sydän keittiön ikkunalla tuo mieleen kaikki entiset oppilaani ja erityisesti hänet, jolta tämän sydämen sain. Toivon poluilleen paljon maaliin menneitä kiekkoja, vaikka unelma NHL:stä ei koskaan toteutuisikaan.


Tämänkin päivän muistot talletan sisimpäni rasiaan. Lasten iloa osaamisesta, työkavereiden huojentunutta oloa vaikean palaverin jälkeen. Ja se oppilas, joka eniten aiheutti huolta. Siunaan polkujansa ja odotan seesteisempää päivää yhteisymmärryksessä.



lauantai 2. marraskuuta 2013

Marraskuun maisemissa

Lämmin lokakuu vaihtui marraskuun mustaan pimeyteen ja karun kuraiseen maisemaan. Tämä aamu yllätti kuitenkin auringon pilkahduksella ja mukavan lämpimällä säällä. Sauvakävelylenkillä pellon pientareelta bongasin paljaassa pajunvarressa jotain vaaleanharmaata: pajunkissoja! Kummallisia syksyjä nämä nykyiset.


Ilotulituksetkin ovat yleensä olleet vuodenvaihteen juttuja, mutta tämä riemuisa räiske oli lokakuisilta syysfestivaaleilla Pardubicessa. Piristihän se sateista ja pimeää iltaa - sen hetken kun kesti. Ja sai taas miettimään kaiken savuna ilmaan haihtuvan merkityksen lisäksi sitä, että pitäisi investoida kunnon kameraan. Nykyisillä kännykkäkameroillakin ottaa parempia kuvia kuin minun Canonillani. Jostain syystä useimmat kuvat ovat rakeisia, vaikka valoakin olisi riittävästi. Mies ehdotti, että ostaisin kameran, jolla voi soittaa. Eli hyvän kännykän, jossa on kunnon kamera. Se olisi aina mukana ja helposti saatavilla yllättävän kuvauskohteen osuessa eteen. Voi olla, että minun kärsivällisyyteni ei riittäisi järjestelmäkameran käytön opetteluun, joten ehkä täytyy luopua vanhasta kännykästä ja ostaa uusi. Periaatteitani vastaan se kyllä hieman sotii, sillä yleensä en osta uutta, ennen kuin entinen hajoaa.

Marraskuun ovi on avattu ja vuoden viimeinen kuukausi odottaa vielä vuoroaan. Ei haittaa sateet ja synkät illat, sillä ovathan ne merkki siitä, että voi rauhassa sytytellä kynttilöitä talon täyteen ja  käpertyä sohvannurkkaan viltin sisään. Käteen mukillinen kuumaa juomaa ja ehkä hyvä kirja tai lehti. Nautiskellaan tästä ihanuudesta.


maanantai 28. lokakuuta 2013

Hiljennyksiä

Hämärtyvässä illassa ajelin tänään kotiin yksikseni. Yhtäkkiä jostain tuli ajatus: Nosta jalka kaasulta, se helpottaa kummasti. Paljon olen miettinyt kiirettä ja kiireen tuntua viime viikkoina. Ja yrittänyt hiljentää omaa touhotusta sinne ja tänne. Vähemmän on enemmän. Ei ole pakko mennä, vaan onneksi saa tulla omaan kotiin ja viettää vaikka koko illan vilttiin kääriytyneenä.


Mieskin ajeli eräänä syysiltana kotia kohti. Oli jo melkein kotona, kun kirjaimellisesti puun takaa tuulilasille paiskautui metsän kruunupäinen kuningas jatkaen matkaansa auton kylkeä pitkin ja siitä takaisin metsään. Istuiko enkeli vapaalla etupenkillä - voi olla - mutta naarmuitta mies selvisi, vaikka auto meni lunastuskuntoon.  Kiitollisina ristimme kätemme yhdessä sinä iltana ja sydämestämme osoitimme kiitokset varjeluksesta Hänelle ainoalle, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä eläimiäkin hallita.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pari päivää Prahassa



Mieheni kävi muinaisessa Tsekkoslovakiassa joskus 80-luvun lopulla työmatkalla ja reissulta palattuaan sanoi haluavansa viedä minut joskus Prahaan. Pitihän sitä päivää hiukan odottaa, mutta kyllä kannatti. Praha: kaunis, historiallinen kaupunki täynnä mielenkiintoisia kohteita matkailijalle. Reissulla jo monia kirkkoja ja linnoja nähneinä katsastimme Prahassa muutaman muun kiinnostavan kohteen. Tietenkin Kaarlen silta ympäristöineen oli pakko nähdä sekä paljon mainostettu Astronominen kello, joka oli, no hmm...


 


 


 


 


Mutta yllättävää ehkä oli, että itse pidin myös paljon Tekniikan museosta, jossa oli kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Löysin sieltä jopa täsmälleen samanlaisen Braunin mehulingon, jollaisen anoppini vuosia sitten toi meille kirpparilta (ja se edelleen toimii). Mehulinko vuosimallia 1970 - siistii....



Moottoripyörät, autot, veturit ja lentokoneet olivat hienoja, mutta hauskin osasto oli kodinkonemuseo. Pesukone 1920 -luvun lopulta tässä...


... ja ompelukonekaunotar vuodelta 1876 tässä...


... ja joka naisen toivekone tämä kolikoilla toimiva parfyymiautomaatti.


Prahan kuuluisin näköalapaikka lienee pikku -Eiffeliksi kutsuttu torni, johon uskalsin korkeanpaikankammoisena kiivetä vain alatasanteelle. Hienot näkymät sieltäkin.


Näkemiin, Praha!