Kesään mahtuu aina pieniä ja vähän suurempiakin reissuja, mutta parasta on aina tulla kotiin reissun jälkeen. Siltikin, vaikka puutarhassa saattaa viikon poissaolon jälkeen näyttää tältä:
Yläpihan kivipuutarhassa päivänkakkarat, tummakurjenpolvet ja mäkitervakot olivat aloittaneet käytävän valloituksen - ihan kuin niille ei olisi tarpeeksi tilaa muualla. Millään en raaskisi noita repiä käytävältä pois, mutta pakko se on, jos meinaa mahtua kulkemaan.
Pohjoispäädyssä myöhäisen iltapäivän ja illan auringossa kukkii arovuokko. Maanpeitekasvit ovat jostain syystä kärsineet tänä vuonna ja iso osa maata on ruskeaa.
Alapihalla likakaivon ympäristö näyttää jo aika mukavalta, vaikka kevätkaihonkukkien lakastuttua ei vielä juuri näy muita kukkivia. Pionit ja isotähtiputket ovat seuraavina vuorossa ennen malvoja ja syysleimuja.
Polttopuiden tekoon on mennyt jo monta puuhapäivää, eikä loppua näy. Viisi hervottoman isoa puuta kävi eräs ammattilainen kaatamassa, ne kun sattuivat olemaan hankalissa paikoissa.
Juhannusruusukin aloitti jo kukintansa, vaikka juhannukseen on vielä tovi. Ihanat kukat ja huumaava tuoksu...
Pihallemme ilmestyi viime kesänä tällainen kasvi, joka ei silloin ehtinyt täyteen mittaansa, mutta nyt näyttää venyvän sekä leveyttä että pituutta. Yritin etsiä netistä, mikä tämä mahtaisi olla, ja päädyin kilpiangervoon. Siis kuva tässä:
Kertoisitko, jos tiedät paremmin! Tällä hetkellä sillä on korkeutta noin 60-70 cm ja leveyttäkin melkoisesti. Jonkinlaisia kukkia ilmeisesti tulossa myös. Toivottavasti ei ole mikään vieras/haitallinen laji. Toinen kummastus ovat kukkapenkkeihin ilmestyneet vaaleat, isohkot sienet, joita suorastaan inhoan. Niitä on useissa kukkapenkeissä kasvuston seassa mm. särkyneensydämen, maksaruohojen ja kevätkaihonkukan joukossa. Millä sienistä pääsee eroon?!
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle!
