Hitunen

Hitunen

lauantai 30. syyskuuta 2017

Katson kauas ja kaipaan


Lunta näkyvissä - tuossa ihan keskellä viime helmikuista kuvaa Sierra Nevadan lumihuippu pilkottaa kaukana horisontissa- mutta onneksi ei ihan vielä täällä Suomessa. En kyllä mitenkään kaipaa lunta, mutta tuonne vuorelle on monesti ollut kumma ikävä. Sieltä oli huimat näköalat alas Välimerelle ja monille muille vuorille. Ja kieltämättä sellainen pikkaisen lämpimämpi ilmasto tekisi alati vanheneville luille hyvää. Ja iholle, kynsille, hiuksille. Itse huomasin selvän eron noissa kaikissa jo vajaassa viikossa tuolla lämpimässä. Täällä Suomessa kun saa tottua katkeileviin kynsiin, kuivaan ja halkeilevaan ihoon ja jatkuvaan paleluun. Voitte arvata mihin voisin muuttaa sitten joskus, kun pääsen eläkkeelle...


No, en ehkä tuohon autiotaloon kuitenkaan, mutta jonnekin, missä ei tarvitse palella. Aurinko paistaa yli 300 päivää vuodesta ja ihmiset ovat iloisia. Jep, mutta nyt asumme täällä rakkaassa isänmaassa vielä kuitenkin, ja iloitsen siitä, mitä nyt on. Takassa tuli ja kynttilöiden hehku tummassa huoneessa. Sävelet iloisen haikeat täyttävät huoneen, ja mielen täyttää kiitollisuus kaikesta koetusta.


lauantai 23. syyskuuta 2017

Ilahduin tästäkin


Kesäisen syyspäivän aamuna ulko-oven stopparin päällä nökötti tyytyväisenä ja hiljaa liikkumatta tämä kookas perhonen. Googlettamalla selvisi, että se on siniritariyökkönen, yksi isoimmista yöperhosistamme. Kaunis näinkin siivet supussa, mutta googlen kuvien perusteella vielä kauniimpi siivet auki. Lentoon lähtöään en kuitenkaan nähnyt. 

Ilahduttavasti nyt viime viikkoina on perhosia näkynyt kesän hiljaiselon jälkeen. Tänäänkin kasvimaalla kävi kova kuhina mäkimeiramin kukinnoissa. Ja mansikkamaalla vielä jotkut mansikat kukkivat ja uusia marjoja kypsyy koko ajan. Hassua. Mutta ilahduttavaa sekin. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn satoa


Lopultakin sato kypsyy kasvihuoneessa, vaikka yöt ovat jo tosi viileitä, eikä siellä ole lämmitystä. Kasvihuoneen ulkopuolella aurinkoisena päivänä käy kova kuhina mäkimeiramin kukkasissa. Kesä-heinäkuussa ei juuri perhosia näkynyt, mutta nyt syksyn kynnyksellä ne ovat heränneet...




Neitoperhosia meillä on ollut muinakin kesinä, mutta tämä alempi on mulle uusi tuttavuus. 
Kerro, jos tunnistat!

Aurinkoista syyskuuta!