Hitunen

Hitunen

perjantai 31. toukokuuta 2013

Viimeinen toukokuuta

Kesä alkaa viimeistään silloin, kun koulut loppuvat - ja mies lähtee. Tällä kertaa etelään meren taakse ja  Alppien yli jonnekin päin Italiaa ja Kroatiaa. Minä täällä muka jo ikävissäni intouduin leikkimään lähtötunnelmakuvilla:

Muuten olen ollut koko päivän ihan pihalla. Niin että nahkakin paloi - rasvaamatta jäi aamulla. Mutta pihaa taas kuvasin, tässä tämänpäiväistä tunnelmaa:



sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Istuntoja - ja mitä niistä seurasi

Yksi tämän kevään mielenkiintoisimmista viikoista lähenee loppuaan. Olen ehtinyt istua kolmessa työhaastattelussa kahdentoista eri ihmisen tentattavana tai tarkkailun kohteena. Istunut olen myös autossa satoja kilometrejä yhden päivän aikana käyden Keski-Suomessa kääntymässä  ja - kirpputorilla. Lisäksi olen istunut tai paremminkin kyyköttänyt puskien juurella rikkaruohoja kitkien tai kasvimaalla uusia siemeniä multaan piilottaen. Ja aina tarpeen tullen olen istunut pihakeinussa ihan vain puutarhaa ihailemassa. Tulppaanien kukinta tältä keväältä on enää kaunis muisto.

Ja olen myös istunut pöydän ääressä ystävien kanssa puhuen vuorotellen suomea ja venäjää. Niin, ja sitten vielä olen istunut tietokoneen ääressä joinakin pilvisinä tai sateisina iltoina ja opetellut kuvankäsittelyä mm. Picmonkeyn avulla. Vielä ette näe tuotoksia, kun olen aika aloittelija näissä hommissa. Ehkä jonain päivänä hallitsen homman paremmin.
Mitä sitten kaikista viikon istunnoista on seuranut; aika paljon mukavaa ja hyvää. Marjapensaat voivat paremmin ilman villinä rehottavaa ruohikkoa puskan juurella, kasvimaalta erottaa jo pienenpienet porkkanan taimet ja muut tulevat herkut, opin taas muutaman sanan lisää rakastamaani venäjän kieltä, ja kirpputorilöydöillä päivitettiin kesävaatekaappia halvalla (mustat Espritin housut, vaaleat farkut, Voglian hame ja pitsineule yhteensä kuudellatoista eurolla). Haastatteluissa istumisestakin oli jotain hyötyä; elokuussa aloitan erityisluokanopettajan virassa lähikaupungissa. Tällaisen viikon jälkeen on siis syytä hymyyn ja sydämestä nousevaan kiitollisuuteen.


Isä, kiitos tästä ihanasta elämästä!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Helluntain juhlaa..

... ja kevät lahjojaan tuhlaa, oikein runsain mitoin. Aurinkoa, lämpöä, kevyttä tuulta ja toivottavasti pian myös sadetta, jota on luvattu. Kasvimaan kohdalle ainakin toivoisin vettä... Muuten luonnon itsensä kylvämät kukoistavat kyllä.


Helluntain jumalanpalveluksessa taivainen kevätsade kosketti mieliä ja sydämiä. Ystävä lahden takaa etelästä toi elävän sanan ja antoi ajattelemisen aihetta meille kiireen ja mammonan kyllästämille. Kiitollisena ajattelin elämääni taaksepäin; niin paljon on aihetta kiittää Isää. Ja katselin myös tulevaan, eteenpäin, toivoen että saisin olla yhtä huoleton kuin kukat kedolla luottaen Isän huolenpitoon ja johdatukseen kaikessa.






Kesäinen viikko on mennyt lämmöstä nauttiessa enimmäkseen pihalla kyyköttäen milloin minkäkin puskan juuressa. Taistelu kaikkialle tunkeutuvaa maahumalaa vastaan on voiton puolella ja samoin vuohenputki on saanut kyytiä. Hyviä kasveja molemmat - siis siellä, missä niitä haluaa kasvattaa. Ei minun puutarhassani eikä kasvimaallani. Mutta nyt tarvitsen apua kasvintunnistukseen. Sain viime kesänä eräältä ystävältä tämän, mutta en muista nimeä, enkä sitä, tekikö tämä jo kukkia viime kesänä. Mikä mahtaa olla tämä kaunis pallomainen perenna?

Tarkempi kuva lehdestä:

Tätä seuraavaa en muista ennen puutarhassani nähneeni, onkohan joku rikkakasvi?

Muistan, kuinka 16 vuotta sitten tähän pihaan muutettuamme varjelin kallion kolosta noussutta komeaa kasvia, kunnes ystävä käski repiä sen juurineen irti. Pujoksi sanoi... Vuosien varrella olen kyllä oppinut tuntemaan yhden jos toisenkin kasvin niin noista luonnon itsensä kylvämistä kuin ihmisen istutamistakin. Kiitos, jos autatte näiden kahden oudon selvittämisessä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitien iloksi ja muidenkin

Upea kevätaamu, toukokuun toinen sunnuntai. Herään onnellisena siitä, että minulla on kaksi tervettä ja fiksua lasta sekä ihana aviomies, lasten isä. Aamun aloitan kuuntelemalla bassoäänellä lauletun paljon onnea vaan, avaamalla "omin pikku kätösin" sanomalehteen käärityt paketit ja syömällä rakkaudella valmistetun aamiaisen. Kiitollisena kaikesta jo osalleni annetusta suuntaan ulos auringonpaisteeseen. Jo portailla päästän ihastuneen huokauksen, sillä yön aikana on tapahtunut ihme:
Lisää kukkivia ihmeitä on koko pihamaa pullollaan. Nämä kaikki kuvasin tänä aamuna:
Kevätesikot
Helmililjat

Narsissit (viime pääsiäisenä saamastani kukkakorista maahan istutetut)

Tete-narsissit ja pionikin lykkää jo varsiaan
Valkovuokot leviävät metsästä sammaleiselle nurmelle
Sinivuokkojakin on vuosi vuodelta enemmän
Vuorenkilpi
Kesäpikkusydän aloittelee kukintaansa myös
Sininen lempikukkani kevätkaihonkukka ja vasemmalla kohta myös kukkiva valkotäpläimikkä
Kevättähti kukkii pitkään




Aivan kuin kesä olisi rynnistänyt ovelle yhden sateisen helatorstain ja parin aurinkoisen päivän myötä. Kukkapenkeissä siis kuhisee, mutta tapahtuu muuallakin. Mies teki - tai jatkoi aloittamani loppuun - salaateille pikakasvihuoneen vanhasta ikkunalasista ja ikkunankehikosta:
Ja kun tarkkaan katsoo, sielläkin vihertää:
Kohta saa unohtaa siis kaupan salaatit ja hakea tuoretta omasta maasta. Onnea sekin. Ja taatusti luomua.
Tähän loppuun vielä pari kuvaa eilisestä. Ensimmäistä kertaa saimme olla mukana Liedon motoristikirkossa muutaman tuhannen muun kanssa, jotka halusivat pyytää siunausta alkaneeseen moottoripyöräilykauteen. Turun läpi ajaessamme pitkässä letkassa ja ihmisten vilkutellessa katujen ja teiden varsilta olo oli kuin kuninkaallisilla, joita koko kansa on tullut katsomaan...
Ajon aikana on vaikea kyydissäistujankaan kuvata, joten täytyy tyytyä kuvaamaan parkissa. Tässä meidän Triumph ensimmäisenä.
Ja tässä muutama muu pyörä Liedon kirkon edustalla. Ulkona pidetty jumalanpalvelus oli hieno kokemus kauniissa säässä. Muistona siitä palaneet posket ja nenä, kun en tajunnut aurinkovoidetta laittaa sumuisena aamuna liikkeelle lähtiessämme.

Aurinkoista ja onnellista äitienpäivää kaikille äideille!







sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Tervetuloa toukokuu!

Viisi ihanaa päivää on tätä toukokuuta jo saatu elää! Kevätpuuhat ja ennen kaikkea kevätmieli = ilo ja vapaus täyttävät sydämen. Torstaina sain käteeni tärkeän paperin - todistuksen vuoden uurastuksesta. Mieli on siksi myös äärettömän kiitollinen; Taivaan Isä on antanut juuri sen verran viisautta kuin kulloinkin on tarvittu. Erityisopettajan paperit "kiitettävin tiedoin" riittävät minulle. Työpaikkahakemuksia olen sähköisesti lähetellyt liki 30 ja perinteisenä paperisenakin muutaman. Ennen kuin se oma paikka selviää, keskityn täysillä puutarhatöihin nautiskellen jokaisesta avautuvasta kukasta ja jokaisesta lapion tai kuokan iskusta maahan. Tällaista meillä tänään:

Pihaa komistaa (?) navetan ylisiltä raahaamani vanha vesikelkka, jonka mies olisi halunnut jättä sinne ylisille edelleen pölyttymään, koska "se menee sateessa pilalle parissa kesässä viimeistään". No tietenkin menee, ymmärrän sen, mutta ketä se siellä ylisillä ilahduttaa?! Isompi ilo näin:

Vähän orvoilta orvokit tuossa nyt näyttävät, mutta saavat pian seurakseen isompia kesäkukkia. Portaidenpielikin sai omat orvokkinsa:

Eilen pistimme maahan Timoa, kylmää sietävää perunaa. Ja pitihän sadon jouduttamiseksi pari pottua heittää ämpäriinkin, joka pääsee pian vastaöljytylle terassille.

Harson kun tuohon heittää päälle, niin eiköhän ne pikkuiset ala kohisten kasvaa (ja toivottavasti tuo vieressä näkyvä viiniköynnöksen raatokin virkistyy - mies kun leikkasi sitä rajusti ja joidenkin oppaiden mukaan väärään aikaan). Tämäkin pikkuinen on vuodessa aika paljon kasvanut ja tykkää kieriskellä hiekassa...
...mutta on niin nopea, että kuvaaja ei meinaa pysyä perässä!
Aurinkoista toukokuuta ja kissanpäiviä kaikille lukijoilleni! Maisemaa kannattaa välillä katsoa ylösalaisinkin!