Hitunen

Hitunen

perjantai 13. marraskuuta 2015

Muuttolinnut


Joskus on aika lähteä
irrottaa otteensa tutusta
suunnata tuntemattomaan.
Nyt oli meidän aikamme
toteuttaa yksi unelma
nähdä maailmaa
muuttolintujen lailla.

Jos tahdot nähdä ja kuulla,
missä Hitunen seikkailee,
klikkaa tästä

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Huhkimista ja haikeutta


Viime päivinä on huhkittu pihapuuhissa ja vähän talossakin. Monenlaista on pitänyt laittaa kuntoon ennen talven tuloa. Nurmikoltakin (=sammalikosta) on enimmät lehdet haravoitu. Lumi saa tulla. Mielen täyttää haikeus - syksykin alkaa olla ohi, mutta pitkään jatkunut lämpö on antanut muratillekin lisäaikaa.


Kaiken puuhastelun lomassa mielessä on usein soinut kaunis laulu, jota Piritta Poutala laulaa juuri ilmestyneellä levyllään. (Sanat ja sävel Jari Metsämuuronen)

Jos nousen lentoon
tuuleen rajuun tai hentoon,
Herrani tiedät sen.
Jos muutan merten taa
tai jos mennä en saa,
Herrani tiedät sen. 
Tutki mua Jumala,
koettele minua,
katsele sydämeeni...


Niin.
Huomenna, 
jos Jumala suo,
on...

Enpä kerrokaan vielä enempää. 
Ehkä jo muutaman päivän päästä lisää. 
Tai ensi viikolla...

perjantai 6. marraskuuta 2015

Liekeissä


Niinkin voisi tätä olotilaa kuvailla. 
Joku on ihan liekeissä. 
Melkein kuin oisi eläkkeellä.
Mutta määräaikaisesti,
vain toistaiseksi,
kunnes on aika palata
tankkaamaan tavausta
kertaamaan kertotauluja
ja muuta sellaista,
mitä työksi kutsutaan.

Tämä on Kolmen Ässän syytä.
Että me tällä tavalla molemmat
päätettiin jättää työt hetkeksi
ja ottaa vähän rennommin,
kun vielä voi. 
Keväällä jo
 Kolme Ässää kaikkine salkkuineen
meinasivat kiristää 
ja silloin me meinasimme:
täytyy livistää
vapaalle.

Se onnistui.
Ja nyt on olo kuin liekeissä.
Eläväistä hehkua
ja innostusta niin moneen
mihin ei muulloin aikaa.
Kuten verkkaisiin aamuihin
jolloin voi lojua sängyssä
katsella lipputangon nuppia
ikkunan takana
ja taivaan värejä,
mäntyjen latvoja.
Ja sitten pikkuhiljaa
hilata itsensä
aamiaiselle,
tuijottaa talitinttejä
pihapuissa leikkimässä.
Tai kynttilän liekkiä.
Ja Psalmien sanat
soljuvat aamuun
milloin voimaksi, 
milloin lohduksi,
milloin rohkaisuksi.
Onnea 
tämä kaikki,
sanon. 



lauantai 31. lokakuuta 2015

Tänään muistan heitä


Olen osa sukupolvien ketjua
omalla paikallani nyt äitinä
jonain päivänä ehkä isoäitinä
Tänään pyhäinpäivänä
katson kiitollisena heitä 
jotka ovat kulkeneet täällä
ja lähteneet ennen minua



Isänäitini Aada
hampaattomassa hymyssään
esiliinassaan
lähti ensin
kun olin vielä pieni tyttö


Isänisäni Iivari
flannelipaitoineen ja reinoineen
teki saunavastoja
poltteli sikareita
ei paljon puhunut
mutta etsi mummun jälkiä
lumihangesta
tämän mentyä lopullisesti


Äidinisäni Eemeli
pappamopoineen
taikoi karkkeja mahastaan
meille viikareille
ja keitti "kanankopeksia"
joita sai syödä niin monta kuin halusi


Äidinäitini Fanni
aina iloinen mustikkakuningatar
opetti meidätkin arvostamaan
metsän herkkuja
poimimaan kaikki marjat "järestään"
Ja mummun syli oli niin pehmeä ja lämmin


Isäni Veikko
leikkisä ja herkkä
viimeiseen asti elämänuskoinen
ahkera massikkakuski
olisi antanut paidankin päältään
sitä tarvitsevalle



Äitini Milja
- hänenkin lähdöstään jo 13 vuotta-
paras kuuntelija
lohduttaja
ymmärtäjä
rohkaisija
hellan ääressä
perunapellolla
sukkaa kutomassa


"Viimeiset veneet
kun saapuvat rantaan
illaksi kääntynyt päivä on
Piirretään vielä hei sydämet santaan
valvotaan vierellä nuotion..."

(Lasse Heikkilä)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Tarpeeksi kaikkea



Viikon aherrus ei vielä ohi
pyykit jo liehumassa silti
Nyt hetki rauhaa ja ravintoa
 Ainoa mutten kuitenkaan yksin
tässä sävelten täyttämässä talossa
iltalampun ja tuikkujen valossa


Viikon uutisissa riittävästi rikottu
ihmisten, aivan tavallisten
sinun ja minun kaltaisten
arkipäivän rauhaa
heitelty kiviä
isketty aseilla
Eikö mikään ole tarpeeksi?


"Ei, en oota mitään suurta,
ei, en ihmeellistä elämää.
Anna tarpeeks kaikkea
pimeää ja valoa.
Älä anna liikaa onnea,
etten unohtaisi sinua.
Anna mulle kauneutta 
ja kipua."


Kaikkea olen saanut
matkan varrella kukkuramitalla
nyt juuri kauneudesta nautin
kipu on piilossa
Olen niin paljosta kiitollinen
ettei sitä riitä kuvaamaan
hymy eikä kyyneleet
mutta sydämestä nousee
rukous
Varjele loppuun asti.


Kuvat kesäiseltä Kroatian matkaltamme. Laulun sanat lainattu Exitiltä. 
Muut ajatukset ihan omia. 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Puolivälissä



Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Psalmi 139:13-14


Hienoa olla juuri tämän ikäinen.
Ei enää ihan kakara,
muttei vielä seniori.
Jokainen päivä on ihme,
jokainen onnen ja siunauksen toivotus tervetullut,
 ja jokainen kukka ja kakunpala...
Ajatella, että saa niin paljon
vain siksi, että vanhenee.
Sen eteen ei ole tarvinnut
itse tehdä töitä.
Siksi:
KIITOS!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sairaan hyvä suklaakakku ja muita syyshömpsäyksiä


Ei siitä taaskaan jäänyt mitään jäljelle. Kolmestaan syötiin kaikki.
 Mies ja minä jo tiedettiin edellisen viikonlopun kokemuksella, että näin siinä käy,
 sisko sen sijaan vähän epäili, kun kuuli minun tekevän mutakakkua.
 Oli kuulemma huonot kokemukset ruotsalaisista mutakakuista.
 Mutta tätä söi kyllä antaumuksella, sekä jäätelön kanssa että ilman.
 Jos haluat kaloreista välittämättä herkutella, niin ohje löytyy täältä (klik).


Kaloreita kakussa tosiaan on yli normitarpeen, mutta makua myös.
 Ja kun sattuu olemaan syytä juhlaan, niin antaa palaa vaan.
Ja kaiken lisäksi kakku on niin helppo tehdä ja nopea, 
että laisinkin emäntä tai jopa isäntä selviää siitä.


Syysloman alkajaisiksi siivottiin kasvihuone siskon kanssa
odottamaan uutta kevättä. 
Pakkanen ehti viedä viimeiset kirsikkatomaatit
sekä ananaskirsikat ja puraisipa vielä pelargonioitakin. 
Nyt täytyy keskittyä ihailemaan kukkia keittiön ikkunalla. 
Siskoista vanhin toi kuukausi sitten tämän keltaisen orkidean. 


Tällä vanhalla orkidealla on jotenkin järjestys nyt sekaisin,
kun yleensä se kukkii helmikuusta marraskuuhun
 ja pitää sitten muutaman kuukauden mittaisen tauon.
Nyt kukka on täynnä nuppuja 
(eilen laskin nelisenkymmentä nuppua!)
ja ensimmäiset ovat avautuneet. 


Kirpeän kuulas lokakuu jatkuu loman merkeissä.
Hetken tauko työmatkoista ja -päivistä
tuli todella tarpeeseen. 
Nyt nautitaan kiirettömistä aamuista.

***

Aurinkoista lokakuun jatkoa sinullekin!

maanantai 28. syyskuuta 2015

Rannattomien ressukoiden kuutamouinti


Täysikuu möllötti iltataivaalla katsellen kesän viimeisiä uimareita ennen avantokauden alkua. En tiedä, onko monessakaan maamme kunnassa tarjolla kuntalaisille tällaista ylellisyyttä kuin meillä täällä: ilmainen rantasauna meren äärellä lämpimänä kesäaikaan viidesti viikossa, syksymmällä viikonloppuisin. Saunan kunto ei nykyisellään päätä huimaa ja kiuaskin sanoo välillä sopimuksensa irti kun pitäisi jaksaa sanoa "shhhhh".  Sauna on auki yleensä äitienpäivästä syyskuun loppuun. Meillä sauna on naapurikunnan kanssa yhteinen, mutta sijaitsee meidän kuntamme puolella, joten enemmistö kävijöistä on sijaintikunnasta. Tänä kesänä meitä saunojia tosin peloteltiin käsittämättömällä tavalla; kunnan päättäjät ajattelivat pistää saunan myyntiin kunnan heikon taloustilanteen vuoksi.


Täysikuuta edelsi yksi kesän / syksyn hienoimmista auringonlaskuista. Meri oli peilityyni, vesi + 13 -asteista. Ilma oli jo viileämpää, joten mikäs siinä oli uidessa. Keväällä aloittaessamme uintikauden veden lämpötila oli vain 9 astetta. Kauden päätteeksi joimme kakkukahvit ja haikeina toivotimme toisillemme hyvää joulua ja pääsiäistä, sillä osan porukasta tapaamme varmimmin vasta seuraavassa toukokuussa. Kesän ajan koossa ollut laudeparlamentti hajoaa talveksi kuka minnekin, osa tosin jatkaa avantouintia lähiseudun saunoilla.


Aikoinaan 1980- ja 1990 -luvuilla muistan Uudessakaupungissa asuessamme käyttäneemme kaupungin eri paikoissa sijaitsevia rantasaunoja, joita sai varata ilmaiseksi käyttöön illaksi kerrallaan. Mutta eihän siinä päässyt syntymään sellaista yhteisöllistä tunnelmaa kuin tässä meidän saunassamme. Jotenkin minusta tuntuu, että tällaiset satsaukset kuntalaisten hyvinvointiin kannattaisivat pitemmällä tähtäimellä yleisen viihtyvyyden ja jopa mielenterveyden ylläpitäjinä. Mutta kun tänä päivänä ei muulla tunnu olevan väliä kuin rahalla. Rikkailla on omat rantansa ja saunansa ja voivat niissä löylytellä vaikka joka ilta. Eivät ne ymmärrä meitä rannattomia ressukoita...



tiistai 22. syyskuuta 2015

Hetken helmiä


Oi, mikä syksy! Lämpöä, valoa, pisaroita pehmeitä. Kaikkea sopivasti tähän asti. Jokaisesta nousevasta aamusta olen kiitollinen, jokaisesta iltaruskosta myös. Ja kaikesta, mitä siihen väliin mahtuu. Kiireisistä askelista työpaikalla, liidun rahinasta, kynien suhinasta, lasten pulputuksesta. Iloisista ilmeistä, "kato ope" -jutuista, yllättävistä halauksista, kohteliaista ovenavauksista. Ja siitä hetkestä, kun saa sulkea työpaikan oven takanaan ja astua raikkaaseen syysilmaan.


Ihana syksy myös pihalla ja puutarhassa, metsissä ja meren äärellä. Kaikki kuihtuva on kaunista, vaikka kukoistuksen päivät ovat ohi. Kauneus ei ole koreutta, vaan usein jopa karuutta. Kuin kirveellä veistettyä joskus, mutta toisinaan kuin taitavimman takojan muotoilemaa. Tänään muistan hänet, joka otettiin pois yllättäen kauan sitten. Rakkaan ja tärkeän, jota yhä toisinaan kaipaan. Häivähdyksenä joskus kuulen äänensä, tunnen harmaiden hiustensa heilahduksen. Muistan kun istuimme pöydän ääressä vastakkain mansikoita mutustaen. Kesällä kauan sitten.


Kiitollisena katson taakse ja eteen, elän tätä hetkeä sydän täynnä iloa ja haikeutta. Toisinaan elämisen vaikeutta poden ja tuskailen, kun asiat jumittuvat tai eivät mene muuten kuin toivoisin. Kenelläpä kaikki aina täydellistä. Silti etuoikeutetuksi tunnen itseni - niin paljon olen saanut jo tässä vajaassa puolessa vuosisadassa kokea ja nähdä, tuntea ja tehdä. Lahjaksi tunnen saaneeni kaiken. Siksi kai onkin niin suuri kiitollisuus kaikesta. Lauluista ja leivästä, kirjoista ja kukista, elämän mukavista muruista.


Ja mikä rikkaus ovatkaan ne ihmiset, joiden elämät on asetettu omaani koskettamaan. Joidenkin pitemmäksi aikaa, toisten vain toviksi. Toiset tulevat, toiset menevät. Jotkut jäävät, jotkut pysyvät rinnalla, kulkevat yhtä matkaa, tarjoavat olkapäänsä tai pyyhkivät kyyneleet. Joidenkin kanssa saan jakaa iloja, toisten kanssa tummempia sävyjä. Kaikki tärkeitä tavallaan, arvokkaita alallaan.


Päivän kääntyessä iltaan veden pinta ei paljon enää väreile. Tuuli tyyntyy ja hämäryys kietoo kaiken viittaansa. Sytytän kynttilän vanhalle pöydälle. Kiitollisena siitä, että saan olla osa sukupolvien ketjua, joka on saanut laittaa toivonsa iankaikkisesti kestävälle perustalle, betonia lujemmalle, ikuiselle kalliolle. Tästä on hyvä jatkaa matkaa.


maanantai 14. syyskuuta 2015

Rannalla


Kesäistä kultaa
vielä hetken
ennen syksyn hehkua
lämpöä, valoa
iloista pulputusta
naurua, hekotustakin.


Sitähän elämä on
kun rakkaat toisilleen
tapaavat pitkästä aikaa
yhteisiä muistoja
palasia matkan varrelta,
pikkaisen pisaroitakin.


Suuri perhe
on 
suuri rikkaus.
Siskot ja veljet
ja 
suuri rakkaus.


Hetken vain täällä
toisiamme hipaisemme,
jatkamme omia polkujamme,
joskus taas
saman nuotion ääreen
istahdamme. 
Illan hehkussa hiljaa
lämmittelemme.
Ja meri tyyntyy.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Hiipivä syyshämäryys


Päivät tulevat ja menevät
illat hämärtyvät aina aikaisemmin
ihmiset kulkevat, hetkeksi pysähtyvät
vilja kypsyy ja korjataan pois
syksy tuoksuu kaikkialla


Jotkut jaksavat ilahduttaa
viimeisiin auringonsäteisiin asti
ojentelevat itseään kohti taivasta
antavat toisille levähdyspaikan
kenties leivänkin


Toiset riisutaan aikaisemmin
kaikki koreus varisee pois
jäljelle jää vain se
mikä kannattelee
ylläpitää yhteyttä


Kauneinkin ja vahvinkin 
jonain päivänä vain muisto meissä muissa
muisto joka kannustaa taistelemaan loppuun asti
niillä voimilla joita on annettu
elämän puolesta


Ja joskus voi käydä niin
että lopun kauneus
voittaa parhaimman loiston päivät
paljaaksi riisuttuna
näkyy tärkein


Sillä jokaisessa meissä
lopulta jäljellä se ihminen
joksi meidät on luotu
pieni äärettömän edessä
mittaamattoman arvokas


Suuren sadonkorjaajan reitit
jäävät usein meille mysteeriksi
oliko nyt jo aika
silti ei voi muuta kuin kiittää
 viimeinen halaus saunarannassa 
jää lämmittämään viluista


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Terassilta kasvihuoneeseen


Tervetuloa puutarhakierrokselle terassiltamme alkaen! Siemenistä kasvattamani isosilkkikukat ovat lopulta alkaneet kukkia, ja nuppuja on valtavasti. Tästä pinkistä kaunottaresta taisi tulla uusi lempikukkani.


Terassin pöydän on valloittanut pinkki pelargonia, joka on vasta näiden lämpimien elokuun päivien myötä innostunut kukkimaan runsaasti.


Portaiden juuressa kukkii suikeroalpi seuranaan valkoiset ja lilat leukoijat, joiden siemenet ostin keväällä Latviasta. Kukkiminen alkoi niilläkin tosi myöhään, mutta se ei ole mun kasvattamille kesäkukille mitenkään epätavallista!


Alapihalla päärynä kasvattaa urheasti kolmea pientä hedelmäänsä. Kukkia oli runsaasti ja päärynän alkujakin, mutta sitten tuli jotain mustaa mönjää, joka pilasi useimmat alut. Tämä on nyt noin viisisenttinen minihedelmä.


Velipojan lahjoittamista heinäseipäistä kyhäämässäni telineessä likakaivon päällä kukkii miljoonakello. Tämä kerrottukukkainen muoto on minulle uusi tuttavuus.


Pionien kuihduttua pihan reunuspenkissä kukkivat malvat ja isopäivänkakkarat, jotka nippanappa pysyvät tolpillaan, hiukan honteloita kun ovat molemmat.


Kasvimaan portista sisään astuttua tulijaa tervehtii iloinen kehäkukkarivistö, joka saa mielen aina aurinkoiseksi.


Kasvihuoneeseen sisään päästäkseen täytyy pomppia ensin punaisten pelakuiden yli, ne kun ovat hiukkasen villiintyneet. Ja toinen "riesa" ovat kaatuilevat tomaatinvarret, jotka eivät meinaa pysyä millään ojennuksessa.


Keltaiset kirsikkatomaatit ovat vihdoin alkaneet kypsyä ja satoa on päästy jo maistelemaan. Siemenpussin kuvan mukaan näiden pitäisi kyllä olla ihan perinteisen pyöreitä, mutta jostain syystä ovatkin kuin päärynöitä.


Keltaisen voittokulku jatkuu kasvihuoneen perällä tsinnioiden kukkavarsien kurotellessa kohti kattoa. Yleensä ulkona ruukussa kasvattamani tsinniat ovat olleet enimmillään noin metrin korkuisia; nyt nämä ovat liki kaksimetrisiä. Parasta tsinnioissa on niiden upeat kukinnot, jotka kestävät maljakossakin muutaman viikon.

Aurinkoinen elokuu jatkuu. Työn ja puutarhanhoidon lisäksi kaunis sää on houkutellut monelaiseen mukavaan upeissa varsinais-suomalaisissa maisemissa:




Aurinkoa alkavaan viikkoon!