Hitunen

Hitunen

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Suomalaisen miehen muistolle


Hän oli sitkeä suomalainen mies. Hän pukeutui aina kauluspaitaan ja kampasi hiuksensa veden kanssa taaksepäin. Hän rakasti traktorilla ajoa, pellon raivaamista, puiden pilkkomista, talon remontointia. Rakasti myös ruisleipää ja naista, joka oli elämäänsä annettu. Oli annettu elämäänsä muutakin, syvää kipua ja tuskaa. Kaksi tautia, jotka runtelivat riskin miehen lopulta sairaalavuoteeseen. Ja niin siinä kävi, että nainen, jota hän oli rakastanut, jäi viimein yksin itkemään, eikä enää jaksanut rikkaruohojakaan pellosta kitkemään. Sitkeä nainen makasi päivästä toiseen sängyn pohjalla ja itki.


Tämä tarina on tosi. Tunsin miehen ja tunnen naisenkin. Miehessä oli jotain samaa kuin omassa, jo myös poisnukkuneessa, isässäni. Ei turhista valitellut, teki työnsä, hoiti perheensä ja yhteisiäkin asioita. Arvosti rehtiä suomalaista ruokaa, pottuja ja läskisoosia sekä kotona leivottua leipää. Ja näitä miehiä on Suomessa vieläkin, monet heistä keskenkasvuisina jopa sodan kokeneita. Miehiä, jotka ovat pitäneet pystyssä tätä maata lähtemättä mukaan kaikenmaailman uusiin kotkotuksiin. Heidän juurensa ovat olleet syvällä perisuomalaisissa arvoissa. Koti, uskonto ja isänmaa ovat tarjonneet turvan vuosikymmenestä toiseen. Mutta onko näitä miehiä - ja samat arvot jakavia naisia - enää juurikaan jäljellä; miten pitkään tämä maa pysyy pystyssä kaikenlaisten sekasortoisten oppien ja arvojen heiluttaessa purtta maailman mylleryksissä.


"Hän lähti.
Oven kahvaan
ja kynnyspuulle
jäi kaipaus kukkimaan.
Se kuiskaa kysyvän suulle:
Ei erhettä milloinkaan
tee Elämän Antaja meille,
vaikka tänään tuntuukin niin.
Sydän kuitenkin Jumalan teille
jää itkien kiitoksiin."

Helli Kaikkonen

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kolme ässää


Päivän eväät: sohva, sana ja sitruuna-inkivääritee. Kesäflunssa iski rajusti ja ei voi muuta kuin sohvailla ja surffailla siellätäällä. Aamun Sanasta monenlaiseen muuhun sanaan ovat kulkeneet päivän ajatukseni. Sävelten siivin olen matkannut taas aina Siperiaan asti ja nauttinut muuten hiljaisesta talosta. Kolme ässää toi mieleen myös ne kolme sisarustani, joiden nimet alkavat ässällä. Ja jotka viettävät kaikki synttäreitään kesän kuluessa. Joten tässä jo etukäteen onnittelut, jos en sitten oikeaan aikaan sattuisi muistamaan!


Juuri juhlitun juhannuksen sää vaihteli täällä aurinkoisesta sateisen koleaan ja jäätävän kylmään rakeineen kaikkineen. Kesän suosikkiasuksi on vakiintumassa fleecetakki ja villasukat, vaikka monta kesämekkoa odottaa komerossa. Luonnonkukat sentään pukeutuvat juuri niin kauniisti kuin niille sopii:



Kunhan tästä olo kohenee, niin kottikärryt saavat taas kyytiä. Tontin laitamilla odottaa tämä:


Useita kottarillisia kiviä on jo päätynyt kasvihuoneen ympärille. Niin, kasvihuoneen, jota mieheni kanssa olemme rakentaneet toukokuun alusta asti ja myös Ruotsista kotiutunut siskoni oli mukana rakennuspuuhissa. Katto on toistaiseksi muovia, kunnes lasit saadaan paikalleen. Ja se ei onnistu ilman miestä, joka on taas matkalla jossain päin Suomea. Kuvia kasvihuoneesta lupaan sitten, kun se on valmis, vaikka tomaatit ja muut vihannekset ovat siellä jo muutaman viikon asustaneet. Näyttävät jopa kasvavan!


Uusi päivä, 
uusi tie,
tämä hetki.
Hiljainen rukous,
huokaus vain.
Silti
onnellisimmillani
tällaisena,
vapaana 
kuulemaan
ja
näkemään.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Juhannuspoikaset


Kuistin aaltopeltikaton alla majaansa pitänyt västäräkkiperhe lähetti pikkuisensa eilisaamuna maailmalle. Arka poikanen istua jökötti rappusilla hiljaa ja antoi kuvaajan istua samalle portaalle. Onneksi Tyyne oli jossain muualla saalistamassa ja sain seurata tämän pikkuisen lentoharjoituksia rauhassa. Ehkä isä- ja äitilinnun sydän melkein jo särkyi, kun piti patistaa pikkuinen pesän reunan yli. Ja silti - sehän on luonnon laki - vanhempien on vain aina hyväksyttävä se, että jälkikasvu lähtee etsimään omaa paikkaansa.


Tasan 24 vuotta sitten 24 -vuotiaana sain juhannusaattoaamuna syliini ensimmäisen poikaseni. Miten kiitollinen olinkaan pienestä nyytistä, josta nyt on kasvanut harteikas nuorimies. Poikanen on jo lentänyt pesästä vuosia sitten, mutta onneksi palaa aina silloin tällöin - pyykkikassien kanssa ja ruoka mielessä. Sellaista se elämä, niin linnunpojilla kuin ihmisen lapsilla.


Juhannusruusut, ne aidot valkoiset, ehtivät jo lakastua, mutta muita ruusuja riittää pihassa kyllä. Ja kaikensorttisia muita kukkasia, joista tässä tämänaamuinen kavalkadi:







Rauhallista juhannusta !


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Aamun ja illan valossa

... ja nyt on taas mies talossa. Kesälomansa alkajaisiksi mies järjesti minulle 11 päivää lomaa eli häipyi moottoripyöräilemään Espanjan helteisiin. Ruotsista palannut siskoni vietti meillä suurimman osan tuosta ajasta, joten enpä ehtinyt juuri haikailemaan motoristin perään. Mutta voi kuinka mukavaa oli taas saada oma kulta takaisin kotiin.


Aurinkoa ja sadetta on tälle kesälle riittänyt vaihtelvasti. Menneellä viikolla yhden vuorokauden sademäärä oli peräti 45 milliä. Hyvä, sillä kasvimaa ainakin oli rutikuiva. Ja nyt kaikki taas kukoistaa, ainakin muualla kuin siellä kasvimaalla.



Keltamaksaruohot levittäytyvät itsekseen mihin milloinkin hauskoiksi mättäiksi. Muutenkin monet kasvit tuntuvat pomppivan paikasta toiseen ja niitä löytyy ihan jostain muualta, mihin olen mielestäni niitä istuttanut.



Sormustinkukka on muutamassa vuodessa levinnyt yhdestä taimesta parin neliömetrin alueelle. Sehän sopii säästäväiselle puutarhurille. Tässä vielä nuput tiukasti supussa, pian varmaan avautuvat. Ylemmässä kuvassa nuputtelee pioni, jonka avautumista odottelen malttamattomana.


Vanhan ystävän kanssa kierreltiin eilen Turun kirppareita. Puutarhan komistukseksi aukkopaikkoihin löytyi erivärisiä lasipalloja. Paras löytöni oli kuitenkin hervottoman suuri lasitettu saviruukku, 4 euroa.


Tämä ovikellon korvike ei ole kirpparilöytö, vaan arpajaisvoitto. Pihapiirissä vierailee usein eläviä tällaisia.


Terassilla kukkivat mm. petuniat, joiden väleihin istutin pensaskrassia, jonka kukkimista saa vielä odotella tovin. Petunioista en yleensä kauheasti välitä, koska ne ovat niiiiin tahmaisia nypittäviä. Tämän väri oli jotenkin herkkä ja kun hintakin oli enää euron kappale, niin en voinut vastustaa.


Aurinkoisella mielellä alkavaan juhannusviikkoon!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lipuvat pilvet ja päivät


Jokainen kesäpäivä on suuri ilon aihe. Lapsena makasimme pihanurmikolla ja tuijotimme pilviä pitkiä aikoja. Lapsuuden kesiin kuului aina myös kesäleiri tai kaksikin. Siksi olen aikuisenakin halunnut mukaan leireille, milloin siihen on ollut mahdollisuus. Leirit ovat useimmille lapsille elämyksiä, joiden muistot säilyvät läpi vuosien, ja on hienoa olla mukana luomassa näitä muistoja. Lapsuuden leirien lisäksi omat rakkaimmat leirimuistot vievät Siperiaan ja Viroon. Tämän kesän leireilyn aloitin ihan lähimaisemissa yhden päivän keittiökeikalla ja siinä sivussa ohjasin valokuvapajan pikkunaperoita (yllä olevan kuvan on yksi heistä ottanut). Ja juuri tätä kirjoittaessani sain puhelun, jossa pyydettiin Keski-Suomeen yhdelle leirille venäjän kielen tulkiksi, mutta ne saappaat ovat liian isot minulle, vaikka omiksi tarpeiksi kieltä osaankin.


Lapsuuteni leirit 70 -luvulla olivat enimmäkseen mukavia, lämpimiä, lämminhenkisiä ja monella tavalla lapsen mieltä koskettavia. Olin mukana useiden eri seurakuntien järjestämillä leireillä ja joskus leiri järjestettiin myös lapsuuskotini pihalla paremman paikan puutteessa - hyvin sekin toimi. Onneksi nykypäivän leireiltä on poistettu itselleni karvaimmat muistot jättänyt hutiluslaatikko, johon siis kaikki ympäri leiriä unohtuneet tavarat kerättiin ja sitten ne "kaupattiin" julkisesti takaisin omistajilleen koko leirin huutaessa yhteen ääneen "muista se, hutilus!". Pienelle saparopäälle se opetti nololla tavalla, että ei kannata unohtaa pikkuhousujaan mihin sattuu, eikä varsinkaan sellaisia, joissa on pitsiröyhelöt.


Kauniissa järvimaisemassa jo rannalla kävely virkistää mieltä, puhumattakaan saunomisesta ja uimisesta. Miten luonto voi olla näin kaunis, huokaan ja silitän veden huuhtomaa kalliota. Välillä kuvaan lapsia eri puuhissa valinnaisissa pajoissa: nikkaroijat, leipurit, tanssijat ja monet muut. Aurinko paistaa kilpaa lasten kasvojen innostuksen kanssa. Leipominen on kivaa ja tää on hyvää - ja kakkutikkari katoaa pieneen suuhun.


Niinpä, seurakuntien leireillä on paljon lapsia kiinnostavaa toimintaa, mutta monelle parhaat muistot syntyvät teltassa vietettyjen öiden lisäksi niistä hetkistä, jolloin saa kokea olevansa lähellä Jumalaa, kaiken Luojaa. Iltanuotion äärellä lauletut leirilaulut jäävät kaikumaan mielen sopukoihin vuosiksi eteenpäin. Ja ne kantavat joskus pahojenkin paikkojen yli.


Taas pääsen mä leiritunnelmaan,
kun kitaran äänen kuulen,
se muistoja kantaa soinnuissaan,
tuoksun savujen ja tuulen...


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Puutarhassa - ja Turussa

Kukkia pukkaa sellaista vauhtia, että ei meinaa kameran kanssa perässä pysyä. Onneksi ne eivät karkaa minnekään, ainakaan ihan heti. Tässä viimeisimpiä:









Lopultakin kituva revontuliatsalea teki muutaman kukan, samoin tuo toiseksialimmaisessa kuvassa oleva alppiruusu. Se on ulkomaista alkuperää ja tasan ensimmäinen ja viimeinen ulkomainen alppiruusu, jonka ostin. Vieressä oleva viime keväänä istutettu kotimainen marjatanalppiruusu Haaga on ihan eri kaliiperia eli täynnä kukkia ja lehdetkin kolme kertaa niin suuret kuin tässä kitujaisessa. Valkoinen särkynytsydän on myös viime kesän hankintoja ja kukkii nyt jo mukavasti.

Lomapäiviin on kuulunut Ruotsista palanneen siskon kanssa kiertelyä siellä ja täällä, mm. Turussa. Kaunis kesäpäivä hupeni nopeasti kävellessä tuossa kauniissa ja vihreässä kaupungissa. Ja lopuksi ajettiin tietenkin Ikeaan ja käytiin myös vieressä Biltemassa ja K-raudassa...


Turku on patsaiden kaupunki, tässä muutama historiallinen henkilö: 



Ja taidetta jokirannassa:


Ja sitten kone meni jumiin, joten enempää kuvia ei voi lisätä. Ihana tietotekniikka! Mutta ihana on tämä kesäkin; juuri sopivasti lämmintä ja sadettakin välillä. Kiitollisena painan pään iltaisin tyynyyn ja unta ei tarvitse houkutella.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Lomalla


Aurinko 
suloinen lämpö
tuuli
virkistävä kosketus
sävel
lintujen konsertti
elämä
parasta nyt





Siunattua kesää sinulle!