Hitunen

Hitunen

perjantai 24. lokakuuta 2014

Tyyne - muistoissamme enää?


Pari kuukautta on jo kulunut siitä, kun meitä muutaman vuoden ajan ilahduttanut pikku ystävämme Tyyne katosi. Sen koommin ei ole tuosta mustavalkoisesta kaunottaresta mitään kuulunut eikä näkynyt. Seudulla liikkuu ilveksiä; valitettavaa pienten kissojen kannalta. Tai sitten Tyyne lähti vain pitkälle lomalle vaativasta koti(hiiri)kissan tehtävästä...

Tyyne ei tosin ollut järin innostunut hiiristä, vaan enemmänkin linnuista. Muistan, miten ylpeänä se esitteli ensimmäisen itse pyydystämänsä saaliin: pullean talitintin. Eikä se ressukka ymmärtänyt lainkaan, miksi minä en ollut yhtä iloinen nähtyäni kuistilla höyhenkasoja siellä täällä. Mutta nyt ottaisin vaikka ne höyhenkasat, jos Tyyne tulisi niiden mukana. Niin sitä kissa-allergikonkin mieli muuttuu siedätyshoidolla...

lauantai 18. lokakuuta 2014

Lintujen lailla



Lomaviikko on kulunut pyrähdellessä sinne tänne ja tuonne lintujen lailla. Pieniä visiittejä lähikaupunkeihin, ystävien tapaamisia, kotona pihapuuhia ja askarteluja. Paljon musiikkia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Ihana loma kotikulmilla!


Viikossani olen enemmän ja vähemmän puhua pulputtanut ja kuunnellut muitakin. Nyt olen yksin ja nautin hiljaisuudesta, jota tosin värittää kaunis musiikki jostain kaukaa taas. Laulu nimeltä "Anna minulle siivet kuin kotkalla" johdattaa kauniisiin maisemiin ympäri maailman - siinä lomamatka meille, joilla ei nyt ole mahdollisuutta lentää muille maille. Laulussa kerrotaan mm. seuraavaa: En halua juosta minnekään pois luotasi, en halua kulkea minnekään ilman sinua, en halua lentää minnekään ilman sinun henkeäsi. Anna minulle siivet kuin kotkalla, jotta voisin lentää kohti rakkauttasi...



Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastuvat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat
saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.
Jes. 40: 29-31

tiistai 14. lokakuuta 2014

Viimeisiä

Lämpö ja valo ovat viipyneet pitkään venyttäen syksyn hyökymistä päälle täydellä voimalla. Kasvihuoneessa näytti viikonloppuna vielä tältä:


Nyt raakileet on kerätty sisälle kypsymään ja kasvihuone siivottu odottamaan ensi kevättä. Tai ehkä talvella on pakko kokeilla, miltä siellä näyttäisi lyhtyjen loisteessa.


Neilikkaruusu ei vieläkään malta lopettaa kukintaansa. Eilisen yli kymmenen asteen lämmössä se ihastutti pikku nupuillaan.


Vaahteranlehtiä riittää, yli puolet on vielä puussa. Muuten en syksyisin juuri pihaa haravoi, mutta näitä ei voi jättää kymmensenttistä kerrosta nurmikolle.


Sumuiset, lämpimät aamut vaihtuvat varmaan pian kirpeään pakkaseen ja toivottavasti myös lumeen jossain vaiheessa - ennen joulua viimeistään.


Naapuri oli syysloman alkajaisiksi pudottanut postilaatikkoon aurinkoisen tervehdyksen, joka hehkuu iloaan syyspäivään nyt keittiön ikkunalla.


Iloa sinunkin syksyysi!

torstai 9. lokakuuta 2014

Sisko siellä jossakin


Hurjan paljon siitä aikaa on,
kun syntyi tyttö verraton,
josta sitten isosisko mulle tuli
ja pikku sydämeni aivan suli.
Hän huippusisko oli keksimään
leikkejä, puuhaa aivan yhtenään.
Me surut, ilot yhdessä jaettiin
ja toinen toisiamme autettiin.


Hän koulun alkoi vuosi mua ennen
- katsokaa, kuinka hän on onnellinen,
kun uusi kouluasu yllään hymyilee
ja tulevaa jo innolla odottelee. 


Ei seikkailua elämästä puutu,
vierellä on sisko joka ei muutu
tai jos muuttuu, niin paremmaksi
ja kasvaa toinenkin vahvemmaksi,
kun yhä helppoa on kaikki jakaa
ja toinen tietää matkojenkin takaa:
me siskot aina yhteen kuulutaan
ja toisiamme aina autetaan!

***
Onnea ja siunausta sinulle, rakas isosisko!



sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Väriterapiaa







Seison liikkumatta
hengitän syvään
syksyn värejä
ja hiljaisuutta
Ilotulituksen keskellä
ei uskoisi
että luonto
tekee kuolemaa
Ja kuitenkin
elämä jatkuu
Siinä on 
toivo