Hitunen

Hitunen

tiistai 30. lokakuuta 2018

Rentoa runollisuutta


Tänä syksynä on ollut hienoa, kun olen voinut uppoutua asioihin, joista olen pitkään haaveillut. Akvarellimaalauksen lisäksi siihen kuuluu se, että sain viettää syyslomalla upean viikonlopun Vivamossa, Kansan raamattuseuran toimintakeskuksessa, jossa oli runokurssi. Koko ikäni olen jollain lailla runoja rustaillut, mutta oli hienoa päästä muiden samanhenkisten kirjoittajien seuraan oppimaan uutta ja innostumaan. Meitä oli reilut 20 runon ravistamaa eri puolilta Suomea, ja vietimme kaksi unohtumatonta vuorokautta Anna-Mari Kaskisen ja Tytti Issakaisen johdolla runoillen. Kokemus oli itselleni niin huippu, että seuraavakin runokurssi on jo tiedossa.


Viikonlopun ohjelmassa oli runoilun lisäksi yhteisiä hartaushetkiä ehtoollisineen sekä ulkoilua, saunomista, uintiakin, ja tietenkin hyvää ruokaa. Nautin sydämestäni kaikesta, ja erityisesti ympärillä olevat ihmiset (jotka olivat yhtä lukuunottamatta minulle entuudestaan tuntemattomia) tekivät kaikesta myös hauskaa ja koskettavaa. Nauroimme paljon, mutta myös liikutuimme toistemme runoista, luonnon kauneudesta ja puhuttelevista lauluista ja puheista.


Hauska oli huomata, miten samasta aiheesta voi tulla kaksikymmentä täysin erilaista runoa - ja kaikki niin hengästyttävän hienoja. Luovassa olotilassa ja ympäristössä niin voi käydä, vaikka yhden runon tekemiseen olisi aikaa vain alle kymmenen minuuttia. No, välillä saimme miettiä tuotoksiamme yönkin yli. Eikä mikään pakko ollut saada valmista, tai lukea ääneen yhtään. Voisi luulla, että tuollainen runoilu on pakkopullaa ja vaikeaa - ehkä joillekin onkin - mutta minulle ainakin se oli hyvin vapauttavaa, vaikkei toki joka kerta onnistunut yhtä hyvin tai helposti.


Toisessa blogissani Iltapalapelissä on yksi kurssin aikana tekemäni runo.
 Haimme runojen aiheita luonnosta, ja teimme runoja mm. ilmastonmuutoksesta. 
Opettavaista sekin...

torstai 18. lokakuuta 2018

Supersyksy


Yli kaksi kuukautta on vierähtänyt edellisestä postauksestani - syksy vain jostain syystä on aikaa, jolloin tekemistä on niin paljon. Eikä koneen ääressä istuminen ole tuntunut niin tärkeältä. On ollut ihailtavan upea ruska, jota tosiaan olen ihastellut joka päivä. Valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle, kun tällä hetkellä en omista kunnon kameraa.


Syksyn myötä aloitin uuden harrastuksen, josta olen vuosia haaveillut. Harrastuksen, joka ei ole helpoimmasta päästä, mutta halusin haasteen. Halusin jotain, johon voi uppoutua ja unohtaa samalla kaiken muun mielen sekamelskan. Ja nyt tuntuu, että työnteko haittaa harrastusta, paitsi nyt lomalla olen saanut keskittyä rauhassa siihen. Ai, että mikäkö on niin koukuttavaa? Akvarellimaalaus, jossa olen siis taipaleeni alussa. Samassa kansalaisopiston ryhmässä maalaa yli 80 -vuotias harmaahapsi aivan upeita töitä. Ehkä minäkin siihen ikään mennessä jotain opin!


Syys- ja lokakuun säät ovat olleet kuin piste i:n päälle upean kesän jälkeen. Nyt lomaviikon aikana olen ehtinyt nauttia niin Teijon kansallispuiston (toinen ja viimeinen kuva) upeista maisemista kuin Hangon rannoista. Moneen vuoteen ei ole tullut Hangossa käytyä, vaikkei sinne ole meiltä kuin reilut 100 kilometriä. Yhtenä päivänä lähdin sitten yksikseni sinne retkeilemään, eikä tosiaan ollut turisteja enää missään. Jopa monet pikku putiikit oli suljettu kesän sesongin jälkeen ja osa putiikinpitäjistä lomaili. Kiireetön tunnelma valtasi minutkin ja istuskelin rantakalliolla, kuljin kujilla, katselin kaikkea kiinnostuneena.


Joku kulki tästä ennen minua...


...pudotti sulkansa...


... unohti pyyhkeensä...


... ja majoittui ehkä tähän pensionaattiin. 


Nautitaan näistä upeista syyspäivistä vielä ennen lumen tuloa.
Aurinkoista syksyn jatkoa sinulle!