Hitunen

Hitunen

lauantai 7. toukokuuta 2022

Kasveja, kirjoja, kurkia

 

Toukokuu on jo ihanan pitkällä ja joka päivä pihalla tapahtuu. Joku pieni vihreä lehti punnertaa itsensä kaiken harmaanruskea lehtimössön läpi ilahduttamaan pitkän talven jälkeen. Puskissa on tullut kyykittyä taas tuntikausia, mutta jostain syystä valokuvia ei juuri ole tullut otettua. Tämäkin kuva taitaa olla huhtikuun lopulta. Eilen kuitenkin huomasin, että ensimmäisissä tulppaaneissa on jo kukkanuput avautumista vaille valmiina. Jospa tämänpäiväinen sade saisi ne avautumaan. 

Senkin huomasin pihaa kierrellessä, että aika moni kasvi on talven jäljiltä surkeassa jamassa, osa jopa paleltunut. Viime kesänä istuttamamme persikkapuu näyttä olevan yksi näistä paleltuneista - harmittaa tosi paljon, että juuri nyt tuli näin ankara talvi. Persikassa ei näy yhtään vihertävää silmua, kun taas vieressä oleva kirsikkapuu alkaa jo availla lehtiään. Myös kevään lempikukkani, vaaleansiniset kevätkaihonnkukat näyttävät kärsineen talvesta tosi paljon, eikä niitä näy kuin muutama siellä täällä. 

Kevään säät ovat olleet sen verran epävakaisia, että on tullut vietettyä aikaa myös sohvalla kirja kädessä. Seuraan Hanna Kivisaloa Instagramissa, joten oli mielenkiintoista lukea hänen kirjaansa, jossa on lyhyitä ajatelmia elämän koko kirjosta. Kirjastosta minulla on tilauksessa toinenkin Kivisalon kirja Hyvän jälki, jossa oli noin 70 varausta, kun laitoin sen tilaukseen. Hyvää kannattaa odottaa.

Tuo toinen kirja oli todella mielenkiintoinen ja tuntui, että nyt Ukrainan sodan riehuessa tuo Jacobin takki sai ihan uudenlaista perspektiiviä. Kirja kertoo toisen maailmansodan ajan Varsovasta, jossa päähenkilönä on juutalaispoika, joka saa isoisänsä vanhan takin, jonka taskuihin mahtuu kokonainen teatteriseurue. Poika on siis nukentekijä ja nukketeatterin taitaja, joka onnistuu käyttämään taitojaan sodan vaikeissa olosuhteissa monien ilahduttamiseksi - niin omiensa kuin vihollisenkin puolella - ja jopa takkinsa avulla pelastamaan monta juutalaislasta tuholta. Itse en yleensä pysty näin rankoista aiheista kertovia kirjoja lukemaan, ja tätäkin luin vain päivällä. Iltaisin lukiessa menee monesti yöunet, jos kirja on liian jännittävä. 

Tämä kirja sai minut pohtimaan monia vakavia kysymyksiä sotiin ja kärsimyksiin liittyen. Nekin ihmiset, jotka ovat yleensä rauhantahtoisia ja hyviä toisille ihmisille, voivat riittävän paljon pahaa koettuaan ikään kuin muuttua itsekin hirviömäisiksi, jolloin on mielessä enää vain kosto oman hengen menettämisen uhallakin. Ja miten paljon pahaa ihminen kestää menettämättä mielenterveyttään, sitäkin mietin. Anteeksiantamuksen vaikeus ja toisaalta voima tuli myös tässä kirjassa esille. 

Rakastan kurkia, noita lapsuudesta tuttuja huterajalkaisen näköisiä, siroja siivekkäitä. Tämä kurkiaura lensi talomme yli huhtikuun lopulla jo kaukaa tiedottaen tulostaan. Tästä menee ilmeisesti joku kurkien vakioreitti, koska aika usein syksyisin ja keväisin näemme valtavan suuria kurkiauroja lentävän pihamme yli. 

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

9 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat kiitos!
    Kevät on heräämistä talvesta,jokainen pienikin silmu ja vihreä lehti saa
    ilon kehoon. Linnun laulu ja veden liplatus tekee niin onnelliseksi.
    Nautitaan tästä ihanuudesta!
    Ihania hetkiä huomiseen äitienpäivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyllä nyt nautittavaa riittää joka hetki, vaikka kevät ei olekaan ollut niin lämmin kuin toivoisi. Silti se etenee kohti kesää - ihanaa!
      Tänään on 31. äitienpäiväni itse äitinä ja ensimmäistä kertaa kumpikaan lapsista ei päässyt käymään, mutta soiteltu on.

      Poista
  2. Kurkia ja joutsenia on ollut ihana nähdä nyt keväällä. Me näimme tänään pellolla valtavasti isohkoja lintuja. Kun kävimme vähän lähempää katsomassa, luulen että ne voisivat olla jotain hanhia. Sellaisiin en muista ennen törmänneeni.

    Tuo Jonain päivänä ymmärrät on tosi hyvä kirja. Sota-aiheisia kirjoja en juuri nyt pysty lukemaan. Sotauutisten lomassa sitä lukee mieluummin jotain kevyempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joutsen on toinen lempilintuni, ja niitä pesii aina lähirannassa. Eilen sain hienon kuvasarjan ja videon kanadanhanhiparista, joka vieraili rannassa myös.

      Poista
  3. Upea kurkiaura! Olet ottanut hienon kuvan. Hyvää äitienpäiväviikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kännykällä ei vain kovin läheltä saa yli lentäviä lintuja kuvattua, eikä kännykän zoomi riitä.

      Poista
  4. Ihanat kurjet!

    Upeaa äitienpäivän jatkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  5. Muuttolintuja onkin tullut nyt runsain mitoin ja lintusten konsertista saa nauttia täysin sydämin. Sinä onnellinen asut kurkien muuttoreitin varrella!
    Kasvun ihmettäkin on ihanaa seurata lumien sulettua. On niillä pikkuruisilla taimilla elinvoimaa. Harmo kuitenkin, että talvi teki niin pahaa jälkeä puutarhassasi.
    Hyvää äitienpäivän iltaa Sinulle, Hitunen! <3

    VastaaPoista