Viidakossa

Viikon litinän ja lotinan jälkeen heinäkuun helteissä kuivaksi karahtanut nurmikko näytti jo melkoiselta viidakolta. Niinpä pääsin tänään lempipuuhaani leikkuria lykkimään. Rakastan hyötyliikuntaa, koska olen laiska lähtemään varta vasten itseäni liikuttamaan.

Viidakossa vilistävät kaikenlaiset villit öttiäiset ja mönkijäiset, kuten nyt nämäkin erittäin limaisen näköiset kaverukset kirsikkapuun lehdellä. Mitä lienevät, mutta suuri oli niiden suku ja ilkeästi olivat järsineet likimain kaikki lehdet. Ja ne kirsikat, joita oli harvinaisen paljon tänä vuonna, ne kurtistuivat kummallisesti ja näytti siltä, että niitäkin oli joku tai jotkut syöneet. Muutama sentään ehdittiin maistaa.

Kasvihuoneen viidakossa taas kasvoivat nämä pikkuiset viidakkokurkut, jotka maistuvat lähes tavallisilta avomaankurkuilta, mutta ovat vaan beibikokoa. Tuleekohan kasvin nimi siitä valtavasta viidakkomaisesta pehkosta, minkä seasta nämäkin löytyivät? Kokovertailun vuoksi alakuvassa lautasella on tavallista kasvihuonekurkkua viipaleina, jonkun toisen tarhurin kasvattamaa.

Ihana, että jotkut sentään jaksavat sateista huolimatta tai niistä johtuen kukkia iloisesti. Kärhö ja kaunopunahattu piristävät muuten aika valjun näköistä pihapiiriä kirkkailla väreillään.

Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!