Hitunen

Hitunen

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pyhäillan rauhaa

Leuto tuuli vaahterassa soittaa
illan varjot valon hiljaa voittaa
pihamaalla syksyä mä kuuntelen
taas tunnen: olen onnellinen


Viimeöisen sateen jäljet vielä
kimaltavat poimulehden päällä
En anna synkkyydelle valtaa
kun ilon pisaroita mieli kantaa


Lokakuussa aina hiipii kaipuu
 ja illan viiletessä yhä hehkuu
 tuo sini taivaan sekä orvokin 
vaikk´ lähteneet jo on linnutkin


Pihamaata katsellessa palaan lapsuuskesiin
kun pulahdettiin kilpaa Kivijärven vesiin
Ja illan tullen lehmät laitumilta haettiin
ja maitotonkat vaahtoisella täytettiin


Kuin kissanpäiviä me silloin vietettiin
ja heinätöissäkin me leikittiin
huolettoman hupaisesti kului päivät
suruttomat muistot niistä jäivät


Ja nyt on soittamatta myöskin tuuli
se vaeltajan suusta kuiskeen kuuli:
näin sydämestäni mä tänään kiitän siitä
mitä Isä annoit, ei sanat muuhun riitä.


4 kommenttia:

  1. Ihana runo! Syksy on toisaalta luopumisen aikaa, toisaalta varsinkin aurinkoisina päivinä tosi kaunistakin :)

    VastaaPoista
  2. Olipa ihanasti riimitelty! Tuli hyvä mieli :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, ystävät! Joskus runosuoni pulputtaa helposti - kiitollinen olen siitäkin lahjasta.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, pikkusiskolle:)

    VastaaPoista