Hitunen

Hitunen

tiistai 24. syyskuuta 2013

Siellä täällä ja sinne tänne

Elämä on joskus aikamoista menemistä sinne tänne ja pikaista olemista siellä täällä. Jostain syystä usein syksyisin. Lempeätahtinen kesä pitkine lomineen on ohi ja yhtäkkiä kalenteri on täynnä menoa. Hengästyttää välillä, mutta onneksi tulee tällaisiakin rauhallisempia päiviä. Tulee, jos päättää, että joka päivä ei voi olla menopäivä. Yksin kotona, ja pyykkikone laulaa, seinäkello raksuttaa. Perheen miehet ovat kaikki maailmalla. Aviomies Puolassa työmatkalla, esikoinen Prahasta sata kilometriä itään opiskelijavaihdossa ensimmäistä viikkoaan viidestä kuukaudesta, ja kuopuskin melkein ulkomailla eli Suomen Turussa.

Viikonloppuna kävimme armaan aviomiehen kanssa Jyväskylän seudulla. Hyvälle tuulelle tulin mm. veljentyttären  neulomisinnosta, josta kuvassa pieni näyte. Vieressä näkyy uusi neuletyö, joka edistyi mukavasti tädin kanssa jutellessa. Hienoa, R. nuorempi!

Veljen vaimon kanssa kävimme kivassa käsityöläispaikassa kerrostalojen keskellä. Toivolan piha oli hyppäys menneeseen hyvään aikaan sepänpajoineen ja käsityöpuoteineen. Kahvilan antimet kruunasivat mukavan päivähetken.













Muutama viikko sitten tein pikaisen päiväretken pääkaupunkiseudulle, kun saattelin yhden siskoistani matkalle luvattuun maahan. Siskon terassilla tein mielenkiintoisen havainnon. Keväällä olin ostanut pussillisen sinikukkaisen köynnöksen siemeniä (nimeä en muista ja pussin olen hukannut), kylvänyt ne ja antanut pari tainta siskolle jättäen itselle samoin muutaman taimen. Siskon köynnöksissä ei juuri ollut lehtiä ja ne olivat pieniä, alle viisisenttisiä halkaisijaltaan, mutta yksi upea iso kukka koristi kituvaa köynnöstä. Kun taas omat köynnökseni ovat tehneet miljoona isoa lehteä, eikä ainuttakaan kukkaa. Tosin pari päivää sitten huomasin, että omassa köynnöksessäni oli hirveästi nuppuja. Tänään siirsin sen terassilta sisälle ja nyt odottelen, että kukat avautuisivat ennen joulua! Tässä vielä kuvat köynnöksistämme:

Syksyn tuulet ovat alkaneet puhaltaa läpitunkevasti ja talossa sisälläkin on melko viileää. Takassa palaa onneksi tuli ja lämmittää yksinolijan iltaa. Kissakin omilla teillään, ei ole sitten aamun näkynyt. Juuri viikko sitten palasi kaksiviikkoiselta vaellukseltaan ties mistä. Saisi nyt pysyä kotona, että pitäisi hiirulaiset loitolla. - Vielä yksi kesän myöhäinen eli chili, joka vasta viikko sitten alkoi punertaa. Toivoa ei kannata menettää.


5 kommenttia:

  1. Oi, mitkä lapset! Ihanat!
    Kiitos perjantaista, jonka jaoit kanssani. Se ilta jätti paljon hyvää sydämelle voimaksi arjen askeliin!
    Laittelen s-postia sinulle piakkoin ja kyselen hiukan tarkemmin Luvatun maan matkoista......haaveeni.....

    Meillä mönkii samankaltainen köynnös naapurin puolelta siementyneenä, mutta valkeilla kukilla!

    Voimia alkavaan viikkoon, joka jo kuljettaa meidät lokakuulle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos itsellesi, Tinttarus! Kanssasi jaetusta syysillan elämyksestä sain myös minä voimia tulevaan. Lempeää lokakuuta sinulle, ystävä!

    VastaaPoista
  3. :) Muikea hymy kiipesi suupieliin.....
    Hassu kirjoitusvirheeni tuossa pisti naurattamaan:
    tarkoitin tietenkin LAPASET en lapset, vaikka hekin ihania kaikki ovat.....

    VastaaPoista
  4. Se valkoinen on tietääkseni karhunkierto, sinistä väittäisin elämänlangaksi muuten, mutta tuo vieressä oleva kuihtunut kukkanen näyttää punaiselta. Meillä on kotona ollut tuollainen köynnös joskus lapsuudessa. Se teki monivärisiä kukkia samaankin varteen. Pitääpä kysellä systeriltä, jos muistaisi... t. Päivi

    VastaaPoista
  5. Päivi, löysin sen siemenpussin lopulta laatikon pohjalta; sininen kukka on tietenkin nimeltään päivänsini. Elämänlanka kasvaa ainakin anoppini pihalla villinä vähän joka paikassa ja on varsinainen riesa. Kieltämättä tämän sinisen lehdet ja kasvutapa muistuttavat paljon elämänlankaa. Mukavaa syksyä sinullekin!

    VastaaPoista