Hitunen

Hitunen

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kesäpäivien satoa

Satoihan se vihdoinkin. Peräti 7 milliä. Sitten on taas porottanut aurinko melkoisen lämpimästi. Kaikenlainen sato siis kypsyy vauhdikkaasti. Urani kurkunviljelijänä (sain lahjaksi 24 tainta, joista 17 sain mahtumaan omille tiluksille ja loput 7 lahjoitin siskolleni) edistyy tähän malliin:


Ja nämä ovat siis oikeasti omalla maalla kasvatettuja, noin kymmensenttisiä pötkäleitä. Ja ihan luomua, hevosenlannasta voimansa saaneita. Huomenna pitäisi hakea kurkunsäilötettä ja alkaa säilömään, sillä kasvimaalla on jo lisää näitä aika paljon. Valkosipulia rutkasti joukkoon, niin sen parempaa leivänpäällysherkkua saa hakea.

Viikonlopun satoa oli sitten lauantaiaamuna terassilla. Ihan ensiksi melkein astuin kasan päälle, joka osoittautui kissan oksennukseksi. Sitten näin tämän:






... ja sen jälkeen tämän seuraavan ja lopuksi vielä ikkunassa tahmean läiskän, jossa jokunen pieni höyhen.



Mato matala oli kaiketi ensin päätynyt rastaan suuhun ja sitten lintuparka tömähti päin kuistin ikkunaa, pudotti matosen ja kupsahti totaalisesti. Tai sitten kissalla oli jotain osuutta asiaan - vai alkoiko se voida pahoin nähtyään moisen kuoleman ja oksensi juuri syömänsä aamiaisen, tiedä sitä.

Viikonloppuun mahtui myös ajelua tällä namusellamme, joka on jostain 60-luvulta itäisestä naapurimaastamme, tosin hieman rakenneltuna. Paras vauhti on noin kuuttakymppiä ja siihenkin liittyy luontaisetuna automaattinen takapuolen hieronta. Täristys on sitä luokkaa, että yhteen menoon voi ajaa noin 15 kilometriä. Silloin kun minä istun kyydissä, takaritilän päälle asetetaan omatekoinen pehmustettu pikku istuin.




Söpöä, vai mitä?!

5 kommenttia:

  1. Komeaa satoa!
    Meillä kurkut vielä antavat odottaa.....
    KAikki sato kaipaa niin vettä!!!!!
    KAikki luvatut sateet ovat kiertäneet myös meidät. Mustikkarukat metsässä ja kasvimaan herkut tarvitsisivat kipeästi sateita.

    Tämä kuivuus on myös puhutellut hengellisesti. Se on näyttänyt, miten itsekin kokee rämpivänsä erämaassa aika ajoin, jollei pääse virvoittumaan.....me lähdemme viikonlopuksi järvimaisemiin sanan ja musiikin äärelle. Ne jokakesäiset virkistyspäivät.....Odotan ,odotan!!!

    Mutta voi, että, mikä söpöstys teillä!♥ Kyllä kelpaa huristella. Wau, ihana!

    Voi hyvin!!Siu.

    VastaaPoista
  2. Kurkut ovat minustakin parasta leivänpäällistä, suolakurkut varsinkin. Lisäksi ei tarvitse edes voita. Onpa teillä kaunis ja nostalginen menopeli. Kyllä tuota kelpaa katsella :)

    VastaaPoista
  3. Säilöin tänään ensimmäiset kolmisen kiloa kurkkuja, mutta uusia alkuja on vaikka kuinka paljon. Tinttarus, siunausta matkaan! Häivähdys, mukavaa viikon jatkoa sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Söpö on, tosi ihanan värinen!
    Ja kurkutkin varmaan maistuvat pitkin talvea. Minulla on kasvihuoneessa pitkää kurkkua ja sekin on kasvanut tosi hyvin. Olemme jo kuukauden verran olleet omavaraisia, tomaatitkin punoittavat. ne pienet, nopeakasvuiset.

    Minulta irtosi silmästä lasiainen, siksi on vähennettävä nettiaikaa. Siirryin kokonaan pääblogiini Uunaan. Laitan sinne sekaisin kaikki, runot, kuvat ja maalaukset :-D Siirsin sinut Uunan seurattaviin ja Runosiivet huilaa nyt toistaiseksi.

    Hyvää kesän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  5. Voi, UUna, harmillista tuollainen ongelma silmäsi kanssa! Mutta joskus on hyvä kyllä vähentää nettiaikaa joka tapauksessa, ettei tule riippuvuutta. Mukavaa loppukesää sinulle ja pikaista kuntoutumista silmässi!

    VastaaPoista