Hellalle lapsuudesta tutun näköinen teräspannu (se on aito Hakmanni, vaikka kirpparilta tähän tupaan tullut) ja teevesi hiljalleen kuumenemaan. Ja miten kirkkaaksi äkkiä koko keittiö humahti, ei polttopuiden ansiosta, vaan taivaanrannan täyttävästä valosta, joka leikki ikkunalla, pöydällä, seinillä...
Mikään muu mahti ei aamuraukeaa niin pihalle saa kuin tuo valtava valo. Toppatakki, tuulihousut, kaulahuivi, pipo, lapaset - ja sitten pihatietä pitkin pellon laitaa ja postilaatikolle...
Talitintit ja muut visertäjät-sirkuttajat iloisesti jo rupattelivat: kevät tulee, kevät tulee. Miten oli kulkijan askel kevyt palatessa tuoreet sanomat kainalossa. Onnea on elää valossa ja valosta. Siitä viimeinen joulunjäänne myös innostui...
Kohta on aika multapussien ja kylvöpurkkien. Sille ei vaan voi mitään, että valon vallatessa koko talon, on pakko istuttaa pieni siemen pimeään ja odottaa, mitä valo saa aikaan. Ihmeitä, yleensä.
Mutta nyt, kultaisen kehrän painuttua toisen metsikön taa, alkaa jo pää painaa...
Lyhyt, mutta suloinen piipahdus vielä tähän aikaan vuodesta :) Mutta: päivä pitenee melkein kaksi tuntia kuukaudessa, siis lähes tunnin kahdessa viikossa!
VastaaPoista