Hitunen

Hitunen

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Löytöjä

Varoitus: tämä on pitkä sepustus ja saattaa aiheuttaa lukijassa ylimääräisiä sydämentykytyksiä tai mielenliikahduksia. Lue omalla vastuulla.

"Lähes kaksituhatta vuotta sitten syntyi kaukaisessa maassa lapsi, joka sai nimekseen Jeesus. Hän kasvoi ja varttui sinun laillasi. Hänestä tuli mies, joka uhrasi elämänsä kaikkien meidän hyväksemme. Siten hän osoitti, että Jumala rakastaa meitä ja tahtoo myös meidän rakastavan toisiamme."

Vanhat kirjat ovat ihania. Aarteita suorastaan. Ylläoleva lainaus on erään kirjan alusta otsikolla "Sinulle, joka luet tätä kirjaa". Minulle tämä Täti Punaisen koulukirja Oma uskontokirjani (vuodelta 1958) on löytö. Kouluhallituksen asiaankuuluvasti hyväksymässä kirjassa kerrotaan lapsentajuisesti Raamatun keskeinen sisältö. Lisäksi kirjassa puhutaan kirkkohistoriasta ja jopa vieraista uskonnoista, kuten buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta.

Tämän päivän kouluissa uskonnonopetus on toisenlaista. Toki Raamatusta puhutaan edelleen, samoin kirkkohistoriasta ja vieraista uskonnoista. Asenne ja suhtautuminen Raamattuun on kuitenkin muuttunut hyvin radikaalisti siitä, mitä tuo Martti Simojoen, Jaakko Haavion ja Vilho Myrskyn kirjoittama uskontokirja edustaa. Olen paljon miettinyt tätä ns. kristittyä maata, jossa kristinuskon perustotuudet eivät enää ole monellekaan ns. kristitylle totuuksia. Monen mielestä kun ei ole olemassa enää mitään yhtä totuutta, vaan asioista on olemassa aina useampia "totuuksia". Raamatun mukaan kristitty ei voi kuitenkaan olla, jos ei usko Jeesukseen Jumalan Poikana tai jos ei tunnusta Jeesuksen ylösnousemusta. Monia muitakin asioita on, joista kristityn tunnistaa. Uskontokirjan esipuhe jatkuu raamatullisilla linjoilla: "Ihmisten pahuuden tähden Jeesus ristiinnaulittiin. Hän kuoli, mutta Jumala herätti hänet ja otti hänet luokseen kirkkauteensa. Jeesus pelasti meidät synnin vallasta. Hän, Jumalan Poika, on Vapahtajamme, ja hän on lupauksensa mukaan luonamme joka päivä." Miten lohdullista sanomaa jokaiselle, myös lapsille, ja erityisesti tänä päivänä!

Ajattelemisen aihetta viime päivinä on antanut myös toiminnanjohtaja Timo Junkkaala, joka kirjoittaa Suomen Raamattuopiston tiedotelehdessä (Ystäväviesti 1/2013) pääkirjoituksessaan kirkon ja herätysliikkeiden haasteista. Luterilaisessa kirkossa on kriisi, joka näkyy jäsenkatona ja kirkossa käyntimäärien hälyyttävänä vähenemisenä. Mitä pitäisi tehdä? Lainaan Junkkaalaa: "Kirkossa on ollut pyrkimyksiä muuttaa kirkko sellaiseksi, että se kiinnostaisi niitäkin, jotka eivät sitoudu kirkon sanomaan." Tähän moni saattaa sanoa: "Jees, hyvä juttu, että kirkko vihdoin alkaisi elää tätä päivää". Mutta mitä sanoo Junkkaala? "Olisi jo aika nähdä, että tälläiset yritykset ovat tuomittuja epäonnistumaan. - Johtopäätökset tilanteesta ovat selvät. On palattava perusasioihin. Tulisi julistaa evankeliumia Jeesuksesta, jotta usko häneen voisi syntyä ja kasvaa." Ei tuohon voi muuta sanoa kuin Aamen! Junkkaala on niin oikeassa, kuin vain voi olla. Kunpa kirkko toimisi Junkkaalan toiveen mukaisesti. No, ymmärtääkseni Ystäväviesti on Kansan Raamattuseuraan kytköksissä oleva lehti, ja KRShan on melkein kuin herätysliike kirkossa. Ja tunnetusti virallinen kirkko suhtautuu hieman nihkeästi herätysliikkeisiinsä, vaikka tietääkin, että ilman herätysliikeväkeä kirkon tilastot olisivat vielä nykyisiäkin surkeammat.

Palaan vielä tuohon kirjalöytööni. Jos Suomen kouluissa saisi edelleen toteuttaa tuon kirjan esipuheen mukaista uskonnon opetusta, uskon, että iso osa koululaistemme ongelmista olisi hoidettu. Paljon sanottu, mutta jokainen voi miettiä, oliko 50- ja 60 -luvuilla kouluissa häiriökäyttäytymistä, väkivaltaa, uhkailua, kouluampumisia... Silloin kunnioitettiin opettajia ja aikuisia, kunnioitettiin isänmaata ja Raamattua. Siinä oli siunaus, uskoo tämä opettaja, joka on myös uskontoa opettanut. Lopuksi 50 -luvun uskontokirjan esipuheen loppusanat kaikille mietittäväksi ja elämän ohjenuoraksi:

"Raamattu kertoo meille Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Siinä kuvaillaan myös sen kansan vaiheita, jonka Jumala oli valinnut Jeesusta ensinnä vastaan ottamaan. Samoista asioista kerrotaan tässäkin kirjassa. Sen tarkoituksena on ennen kaikkea opastaa sinua Jeesuksen luo. Hän tahtoo olla sinunkin parhain ystäväsi. Seuraa hänen opetuksiaan. Lue Raamattua!"

2 kommenttia:

  1. Huokaisen täällä.
    Itse opetan uskontoa sydämestäni ja kaikellani. Olen saanut tehdä työtäni suuren siunauksen alla. Perheistä on tullut vain positiivista palautetta. Luemme kunnon ruokarukoukset joka päivä.
    Nykypäivän uudet uskontokirjat ovat kaukana tuosta , löydöstäsi. Surullista.
    TV:ssä hiljattain joku opetusneuvos vouhkasi, ettei yksikään opettaja saa mennä lapsille väittämään, että Jumala on olemassa. MITÄ???Ihmettelin. Kuinka paljon onnellisempia lapsia meillä olisikaan, jos Jumaölaan turvaaminen olisi hädän hetkellä se toimintamalli, joka olisi kasvanut luontaiseksi keinoksi kiperissä tilanteissa.

    Voi kiitos, että kirjoitit tästä tärkeästä asiasta.

    Tavataanhan taas......

    Valoa kevääseesi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Tinttarus! Uskon, että olet juuri sellainen opettaja, jonka kaltaisia tämä maa kaipaa kipeästi lisää. Rukoillaanpa sen vouhkaavan opetusneuvoksenkin puolesta, että tulisi tuntemaan elävän Jumalan. Sitä hän mitä ilmeisemmin kaipaa!
    Iloa työhösi ja kotipoluillesi!

    VastaaPoista