Syksyn merkit

Kesän kukkaloisto täällä Pohjolassa

muisto vain,

jossain muualla kesä jatkuu.

Syksyn viimat ohuen ihon läpi

luihin ja ytimiin asti

- miten minusta sellainen tulikin,

että en enää oikein tätä koleutta kestä!

Niinpä on pakattava pian 

ja lähdettävä sinne

missä laineet vapaina loiskivat

palmut huojuvat 

ja elämä on kiireetöntä.

Ihmeeltä tämä tuntuu

tämä mahdollisuus jälleen. 

Elämä on niin paljon

enemmän kuin

koskaan uskalsin

kuvitella. 

Kuvat vuorotteluvapaan ensimmäiseltä jaksolta. 

Hengissä mutta heihei

Kaikella on aikansa,

sille ei voi mitään. 

Niin paljon kaunista

ilman kameraakin

katsottavaa -

niin paljon, 

että tietoisesti

olen antanut kameran olla.

(Tänään kuitenkin kuvasin.)

Vapauttavaa!

Arjella on aikansa,

myös juhlalla.

Ruusut kuihtuvat aikanaan, 

mutta luonto pukkaa

uutta kukkaa

koko ajan. 

Kaikesta nautin!

Niin, 

palasin vain kertoakseni,

että olen hengissä, 

hyvissä voimissa,

elän. 

Mutta bloggaaminen -

se jääköön toistaiseksi

toisten blogien satunnaisen

lukemisen varaan. 

Palaan uudelleen,

kun tiedän, 

miksi. 

Kaikille teille

blogiani lukeneille ja tukeneille:

kiitos.

Olette ihania ihmisiä

siellä jossain.

Hymyillään kun tavataan.

Muuttolinnut

Joskus on aika lähteä

irrottaa otteensa tutusta

suunnata tuntemattomaan.

Nyt oli meidän aikamme

toteuttaa yksi unelma

nähdä maailmaa

muuttolintujen lailla.

Jos tahdot nähdä ja kuulla,

missä Hitunen seikkailee,

klikkaa tästä