Oli talvi

 

Silmänkantamattomiin valkoista maisemaa, ilta-auringossa kultaisena kimaltavaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain piipahtaa pidennetyn viikonlopun verran Pohjois-Lapissa, Inarin kunnan alueella Saariselällä. Helmikuun alussa lunta oli lounaissuomalaisesta näkökulmasta hurjan paljon, mutta lappilaisittain vähän eli alle metrin. Harmi, etten nilkkavammasta toipilaana voinut lähteä hiihtämään, mutta moottorikelkkailukin avarsi maisemaa huimasti. Paikallisessa hotellissa työskentelevä esikoisemme järjesti meille ikimuistoisen viikonlopun poronruokintoineen ja illallisineen. Revontuliakin pääsimme näkemään ihan kävelemällä pihatiellä - ilman kalliita bongausreissuja.

Pääsimme myös käymään niin Ivalon kuin Inarinkin keskustassa. Inarissa vierailimme upeassa Siidassa, saamelaismuseossa. Itseäni ihastutti Aihkkin ajassa -näyttely, jossa vanhojen mäntyjen elämää oli käsitelty taiteen keinoin. Myös kaikki museon muut osastot olivat hyvin tehtyjä ja värikylläisine pukuineen kiinnostavia. Pukuja oli paitsi vitriineissä myös videoesityksissä runsaasti. 

Lappi jätti kaipuun kunnollisiin lumitalviin, jollainen toki viime talvi täällä eteläisessä osassa maata olikin. Tämä talvi on taas ollut aika kaukana noista Lapissa koetuista lumielämyksistä, mutta onneksi hiihtolomaviikolle saatiin ripaus lunta ja kunnon jäät järviin ja merellekin. Lomaviikolla olemme nauttineet jäällä kävelystä kirkkaassa auringonpaisteessa. Muuten loma on mennyt kerrankin kotikulmilla ja ihan kotona siivoten, leipoen, lukien ja piirrellen. Rentoa siis, mikä kaiken reissaamisen jälkeen on tuntunut todella tervetulleelta. 

Aurinkoisia kevätpäiviä odotellen ja sinullekin toivotellen

Hitunen

Vuoden ensimmäinen eli miten yllätys muuttaa monta asiaa

 

On hyvä suunnitella välillä elämää eteenpäin tätä päivää vähän pidemmälle, mutta toisaalta on aina varauduttava siihen, että ei sitten kaikki menekään omien suunnitelmien mukaan. Hyvä sekin, sillä uskon, että loppujen lopuksi tapahtuu se, minkä pitääkin tapahtua. 

No niin, joulun jälkeen pakkasimme (tai oikeastaan jo joulupäivänä ja tapanina) reput ja yhden pienen matkalaukun kolmen viikon reissua varten. Eli käsimatkatavarat niin sanotusti, sillä meillä ei ole tapana raahata mukana ylimääräistä tavaraa. Silti joku paita jäi taas käyttämättä. Heti arjen koittaessa viuhahdimme vauhdilla etelän lämpöön, mikä kyllä oli enimmäkseen tavanomaista viileämpää sorttia tällä kertaa. Siitä huolimatta valo varsinkin valloitti ja nautimme täysin siemauksin ensin pikku kylästä vuorella ja sen jälkeen vuodenvaihteen tienoilla kaupunkihotellissa majailusta tai lähinnä pitkistä rantalenkeistä. Ennen loppiaista siirryimme pikkukaupunkiin vanhoihin, tuttuihin maisemiin viideksi päiväksi. Vuokra-autolla huristelimme sinne sun tänne ja löysimme jälleen uuden ja upean patikkareitin. Iloitsin suuresti näistä patikoinneista ja juoksulenkeistä rannalla, sillä moneen vuoteen ei ole ollut näin kivutonta liikkuminen polvien näkökulmasta. Syynä varmaan koko viime talven tekemäni polvijumppa aina uutisia tms. katsoessa. 

Noissa kahdessa yläpuolen kuvassa vanhoja tuttuja maisemia Mijaksen vuoren rinteiltä. Alapuolella on kuvia Marbellasta länteen sijaitsevan Manilvan patikkareitiltä. 

Sitten koitti loppiainen ja pakkailimme jälleen tavaroita isompaan kaupunkiin paluuta varten. Iltapäivällä teimme kävelylenkin kaupungilla ja palasimme hieman haikeina väliaikaiseen kotiimme, jossa olemme viettäneet muutaman vuorotteluvapaatalven. Tuttua pihapolkua kävellessä hetkeksi keskityin kai johonkin muuhun (eikä minulla ollut puhelin kädessä) ja niinpä astuin laatoituksen ja nurmikon rajalle sillä seurauksella, että oikean jalan nilkka nyrjähti ikävästi ja kaaduin nurmikolle hurjan huudon säestämänä, mistä tietenkin edelläni polkua mennyt mieheni säikähti ponnahtaen viereeni. Kampesi minut pystyyn ja sai jotenkin raahattua minut olohuoneen sohvalle. Nilkka turposi sen näköiseksi kuin olisi tennispallo teipattu ulkosyrjään kiinni, joten ei auttanut muu kuin alkaa soitella kansainväliseen sos-numeroon ja saada sitä kautta vakuutusyhtiön maksusitoumus lääkärikäyntiin. Oltiin juuri loman puolivälissä - niinpä loppupuoli reissusta menikin sitten kyynärsauvojen kanssa hypellessä. 

Seitsemän lääkärikäyntiä, kolme röntgeniä ja yksi magneettikuvaus (näistä puolet Suomessa) myöhemmin sain oman loman päätteeksi viikon sairausloman ja diagnoosin lievästä murtumasta sekä nivelsiteiden revähdyksestä. Tänään olin vuoden ensimmäisen päivän töissä eli voiton puolella asiassa nyt ollaan, vaikka kävelyni ei ihan normiripeää vielä olekaan. 

Kaiken tämän hyvä puoli oli se, että tuli jälleen todettua hyvän matkavakuutuksen tarpeellisuus (kiitos Lähi-Tapiola, tämä ei ole maksettu mainos tai onhan siitä vakuutuksesta kyllä maksettu) ja kansainvälisten lääkäripalveluiden toimivuus. Toki välillä harmaita hiuksia aiheutuu siitä, että kaikki lääketieteellinen sanasto ei vielä ole ihan hallinnassani varsinkaan englanniksi, saati espanjaksi. Lisäksi hyvää tapahtuneessa oli se, että sain luettua vajaan kolmen viikon aikana kuusi kirjaa sekä kasan lehtiä ja kirjoitettua monenlaista tekstiä itsekin. Tuli myös ajateltua paljon ja ihan vain loikoiltua sohvalla. Näköjään on niin, että minua täytyy tietyin väliajoin muistuttaa sohvalla lojumisen tärkeydestä, ellen sitä vapaaehtoisesti itse muista ottaa huomioon. 

Kaiken kaikkiaan loma oli erittäin antoisa ja mieliinpainuva. Yllä oleva kuva on Artola Dunesin esteettömältä rannalta jostain Fuengirolan ja Marbellan väliltä. Kävin testaamassa kyynärsauvojen kanssa, mutta sopisi siis pyörätuolilla liikkuvillekin. 

Aurinkoista talven jatkoa kaikille blogini lukijoille! 

Otetaan ilolla (ja joskus itkulla) vastaan, mitä elämä tänä vuonna tuo. 

Espanjan "voikukka", kevään merkki

Vuoden viimeinen

 Tämä vuosi 2024 on ollut ennennäkemättömän mielenkiintoinen kaikkine iloineen ja huolineen. Tähän vuoden viimeiseen postaukseen valitsin yhden kuvan joka kuukaudelta. Kiitollisuus on jälleen päällimmäinen tunne, kun ajattelen vuotta taaksepäin. Miten ihmeellistä on keski-ikäisen naisen elämä!

Tammikuun aloitimme Espanjan maisemissa ja nautimme ihanasta valosta. Vuosi vuodelta Suomen talvi alkaa "tökkiä" entistä enemmän, joten siihen auttaa vain lämmön ja valon tankkaus jossain lämpimämmässä paikassa. 

Helmikuussa huristelimme Keski-Pohjanmaalle anoppilaan ja muutakin sukua tapaamaan. Lumiset maisemat ihastuttivat kauneudellaan. 

Maaliskuussa jäävät alkoivat Lounais-Suomen merialueella vähitellen sulaa ja jokainen pieni aukko jääkannessa sai kesänodotuksen kasvamaan. Talvea oli vielä kuitenkin pitkästi jäljellä...

Huhtikuussa maasta alkoivat työntyä ensimmäiset kevään kukkaset. Pitkä talvi oli voitettu.

Toukokuussa välkkyivät jo vapaat vedet. Oppilaiden kanssa käytiin ongella kokeilemassa kalaonnea. 

Kesäkuussa matkustimme iki-ihanaan Gdanskiin kesäloman alkajaisiksi. Irtiotto on aina tarpeen, jotta pääsee kunnolla lomafiilikseen.

Heinäkuussa nautimme kesästä omalla pihalla ja lähirannalla. Aurinkoinen ja sateinen sää vaihtelivat sopivasti (mikäli yhtään muistan oikein!).

Elokuussa alkoivat jälleen työt, mutta huippuhetket koin Tampereella Glow-festivaaleilla. Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämääni. 

Syyskuussa pääsin käymään iloisen isosiskoni luona Hämeenlinnassa juhlistamassa etukäteen siskon tasavuosikymmeniä. Hämeenlinna on vuosien varrella tullut tutuksi monessa kohtaa - viehättävä kaupunki kaiken kaikkiaan.

Lokakuussa sain osallistua huippuhienolle runokurssille Vivamossa Lohjalla. Kurssin jälkeen työstin kesän aikana aloittamani runokirjan loppuun ja sain sen lopulta painoon. 

Marraskuu yllätti harmauden jälkeen upeilla talvipäivillä. Kuun lopulla sain runokirjani painosta ja pidin ystävilleni pienimuotoiset "julkkarit". Lapsuudenhaaveeni toteutui vihdoin noin 50 vuoden jahkailun jälkeen.

Joulukuun alussa kävimme pitkästä aikaa anoppilassa viettämässä itsenäisyyspäivää. Joulua olemme viettäneet kuopuksemme ja siskoni kanssa neljästään. Esikoinen viettää jouluaan Saariselällä työn merkeissä. 

Tällainen on ollut vuosi 2024. Seuraava vuosi on pian ovella - vuoden päästä sen sitten tietää, millainen siitä on tullut. 

Hyvää loppuvuotta ja uutta alkavaa teille kaikille lukijoilleni! Hienoa, että olette jaksaneet kulkea mukana ja kommentoida postauksiani.