Andalusian auringossa, osa 2

 

Meidän Mijasimme on pikkukaupunki vuoren rinteellä, mutta Mijas on kokonaisuudessaan yli 80 000 asukkaan kaupunki, jossa on useita kaupunginosia, mm. rannan lähellä Mijas Costa ja vuorella tämä Mijas Pueblo. Olemme käyneet useasti Mijasissa, mutta emme koskaan aiemmin ole yöpyneet täällä. Nyt sitten vietimme peräti viisi yötä miellyttävässä pikku hotellissa, jossa oli vain kymmenen huonetta. Paikka oli tosi rauhallinen, kadun päässä, ja silti kutakuinkin keskustassa. Kun tulee Mijasiin omalla autolla, parkkipaikan saa helposti aivan keskustassa sijaitsevasta isosta parkkitalosta, jossa pysäköinti on huippuhalpaa eli euron vuorokaudessa. 

Mijasin rinteiltä näkyy Mijas Costan lisäksi Fuengirolan kaupunki, joka on käytännössä yhtä ja samaa rannikkokaupunkien kaistaa, mikä kulkee nauhana Välimeren rantaa pitkin Malagasta Esteponaan asti. Parasta Mijasissa ovat juuri näköalat ja pikku kahvilat ja ravintolat, joissa voi istuskella kiireettömästi. Yhdestä ravintolasta saa jopa gluteenitonta pizzaa, mikä on aina merkillepantava etu, vaikka reissuillamme yleensä pyrimmekin suosimaan paikallista kuten esimerkiksi kalaruokia. Putiikit ovat pääasiassa turistikrääsää, tosin paljon nahkatuotteita kukkaroista takkeihin asti on tarjolla ja tinkiminen kuuluu asiaan. 

Hellesään vuoksi hakeuduimme usein puistojen viileyteen ja löysimme pari meille ennestään tuntematonta ihanaa puistoaluetta. Aivan parkkihallin läheisyydessä oli hieman viidakkomainen puistoalue syvällä notkossa - sieltä oli aikamoinen kiipeäminen takaisin ihmisten ilmoille. Mutta oli viileä puisto ja niin kaunis eli kannatti käydä. 

Vuoren rinnettä kiertää myös kaunis ja hoidettu puistoalue, jossa suurin osa kasveista on nimetty kylteillä. Iltaisin puistossa oli myös upea valaistus. Alla olevat kuvat ovat tästä puistosta. 

Iltavalaistuksessa Mijas on aika ihastuttava paikka ja tunnelma on jotenkin erityinen. Nautimme kapeiden kujien kiertelystä ja aukioiden elämän tarkkailusta. Kaikkialla on kauniita kukkia - usein turkoosinvärisissä ruukuissa, mikä on tietenkin turkoosia rakastavalle aivan herkkua. 

Joka reissulla käymme aina jossain museossa, mutta näin pienessä emme muistaakseni ole aiemmin käyneet (kuva yllä). Miniatyyrimuseo oli kaiken kaikkiaan hauska ja yllättävä. Suurinta osaa museon esineistä oli katsottava suurennuslasin läpi. Nuppineulan päähän tai riisinjyvälle maalatut taideteokset olivat aika uskomattomia!

Täytynee tehdä vielä kolmaskin postaus tästä reissusta, sillä niin paljon mielenkiintoista jäi vielä kertomatta ja kuvia näyttämättä. Alla vielä yönäkymä alas rannikolle: